Arvoisa lukija, jos haluat samantien tietää mihin pääset vaikuttamaan ja miten, suosittelen hyppäämään suoraan tämän tekstin toiseksi viimeiseen kappaleeseen. Jos taas haluat taustoitusta ja tunnelmointia, kannattaa hiihdellä sinne välietappien kautta.
On syksy vuonna 2017 armoitetussa ajassa ennen pandemioita ja muita nykyisen aikamme vitsauksia. Istumme kulttuurisen nuorisotyön pitkäaikaisen puolestapuhujan ja tekijän, Ulla Laurion kanssa kahvilla Kiasman kahviossa. Ulla esittelee ajatuksen monitaiteisesta nuorten festivaalista, jonne nuoret itse tuottaisivat sisältöjä ja jonne ilmoittauduttaisiin helposti ilman erillisiä väliportaita.
”Kiasmalta Finlandia -talolle saakka Mannerheimintie olisi viikon verran täynnä nuorten taidetta!” Tuijotan ikkunasta eduskuntataloa, joka Mannerheimintien takana valmistautuu tulevaan talveen ja istutan ajatuksen jonnekin syvälle ytimeen.
Nuori Kulttuuri -toiminta oli sama vuonna siirtynyt takaisin Suomen Nuorisoserojen hallinnoitavaksi. Meillä oli käynnistymässä vuoden 2018 Sounds -tapahtuman tuotanto Mikkeliin ja monta asiaa ratkottavana niin lähipäiville kuin pidemmälläkin tähtäimellä.
Tuli kevät ja onnistunut Mikkelin Sounds -tapahtuma, joka erinäisistä syistä tehtiin ennätysajassa, vain muutamassa kuukaudessa. Samaan aikaan neuvoteltiin seuraavan vuoden järjestämispaikkakunnaksi Jyväskylä, jonne nykyaikaisen Nuori Kulttuuri -toiminnan tukikohta oli rakentunut.
Vuoden 2018 syksyllä aloitettiin myös uuden strategian laatiminen. Mitä on Nuori Kulttuuri -toiminta 2020-luvulla? Kenelle sitä tehdään? Kenen kanssa?
Strategian julkaisemistavoitteeksi otettiin vuosi 2020. Tällöin olisi tullut täyteen kolme vuotta toiminnan pyörittämistä meidän hallinnoimana ja oltaisiin tuotettu kukin senaikaisen taiteenlajin tapahtuma kertaalleen läpi: Sounds, Teatris ja Moves.
Strategiaprosessiin osallistettiin mukaan kaikki keskeiset sidosryhmät ja toki myös Nuorisoseurojen hallintoa, joka tästä toiminnasta loppupeleissä vastaa. Aika nopeasti ensimmäisten työpajojen jälkeen alkoi hahmottumaan ne kipukohdat, joihin haluttiin muutosta.
Ensimmäinen asia oli kilpailullisuus. Siitä haluttiin eroon, mutta senaikainen malli, jossa tultiin aluetapahtumien kautta valtakunnalliseen tapahtumaan, jossa palkittiin parhaita, ei millään antanut tilaa sille, etteikö kyse ole jollain tapaa kilpailusta. Kilpailua sinällään ei pidetty maailman huonoimpana asiana, mutta kun katsoo 2000-lukua ja nuorille tarjottavia katselmukseen perustuvia tapahtumia, niin niitä on tullut aika paljon. Esimerkiksi Nuorisoseurojen vuosittain järjestämät valtakunnalliset teatteripäivät Kankaanpäässä, tanssin puolelta esimerkiksi Kajaanin ja Oulun katselmukset, musiikin puolella Rock Academyt jne jne. Väistämättä mieleen hiipi ajatus siitä, että voisiko vahvasti ministeriön rahoittama toiminta olla jotain muuta kuin näiden olemassa olevien ja rinnalle rakentuneiden tapahtumien kanssa kilpaileminen? Toisaalta myös median esiintuomaa kilpailullisuutta Idols-kilpailuineen pidettiin kulttuuriselle nuorisotyölle vieraana.
Toinen asia oli monitaiteisuus. Taiteen perusopetuksessa on mukana yhdeksän taiteenlajia. Meillä oli vuosia keskitytty kolmeen lajiin, teatteriin, tanssiin ja musiikkiin. Toiminnan ulkopuolelle rajautui tällä ajatuksella jo aika paljon nuoria. Haluttiin luoda toimintamalli, joka mahdollistaa mahdollisimman monen nuoren osallistumisen tähän toimintaan ja avain tähän oli lajikirjon avaaminen.
Kolmas asia oli se, ketkä tätä toimintaa tekee ja järjestää? Entisessä mallissa aluetapahtumat olivat läpeensä eritasoisia, ne olivat eri lailla rahoitettuja ja volyymiltaan täysin erimittaisia. Semmoinen lähtökohtainen ajatus on elämässä muutoinkin hyvä, että tehdään asioita niiden ihmisten kanssa, jotka ovat asiasta innostuneita ja tämä ei aina entisessä mallissa toteutunut, kun toiminta saatettiin liimata olemassa olevan toiminnan päälle. Uudenlaisessa ajattelussa lähdettiin siitä, että jokainen toimija saa tästä verkostosta itselleen enemmän kuin tarvitsee antaa ja kaikkien on mahdollista liittyä tähän verkostoon näin halutessaan.
Näistä elementeistä alkoi rakentumaan meidän tammikuussa 2020 Tampereen Nuori 2020 -päivillä julkaistu strategiamme. Se tarkoitti kovaa työtä, pään hakkaamista seinään, yhden pandemian kanssa taistelua niin, että vuoden 2020 syksyllä järjestetyssä SottiisiMovesissa oli viimeiselle viikolle kääntyessä käytössä viides toimintasuunnitelma. Mutta sekin homma saatiin vietyä maaliin ja tämä jos mikä on hieno esimerkki siitä sitkeydestä, ammattitaidosta, halusta, tahdosta ja osaamisesta, jolla tämä järjestö tapahtumiaan tekee.
Vuoden aikana strategia muodostui lihaksi. Syntyi Nuori Kulttuuri Festival, Nuori Kulttuuri On Air, Nuori Kulttuuri Roots ja Nuori Kulttuuri Talks. Nuorten kansainvälisillä matka-avustuksilla saatettiin edelleen nuoria ulkomaille, sen mitä pandemian rajoissa pystyttiin.
Kevään 2021 Nuori Kulttuuri Festival kääntyi helmikuussa tunnetusta syystä digitaaliseksi ja digitaalisuus oli muutoinkin ottanut merkittäviä loikkia tapahtumia tukemaan rakentuneen Digistagen kautta. Digitaalisuutta ollaan sittemmin rakennettu myös kansainvälisesti esimerkiksi Humakin hallinnoiman Diggiloo-hankkeen kautta. Hienon hankkeen loppujulkaisuun pääset tutustumaan täällä.
Keväällä 2022 myös digitaalisuuden osalta kokeiltiin jotain aivan uutta: Nuori Kulttuuri On Air, monipaikkainen ja monitaiteinen nuorten taidetapahtuma. Neljällä eri paikkakunnalla, viidellä jos lakko ei olisi viikkoa ennen perunut pääkaupunkiseudun tapahtumaa, järjestettiin samaan aikaan samaa tapahtumaa, joka yhdistettiin yhteen digitaalisesti. Sama konsepti jatkaa kehittymistään, ja tulevana keväänä koetaankin Nuori Kulttuuri On Air 2024, joka fyysisesti tapahtuu Porissa, Tampereella, Rovaniememellä, Joensuussa, Inarissa ja pääkaupunkiseudulla. LIVE-lähetys tehdään tällä kertaa keskeltä Suomea Äänekoksen painotalolta.
Nuori Kulttuurin strategiakauden kääntyessä puoleen väliin voidaan todeta, että useat asiat ovat toteutumassa strategianmukaisesti: Nuori Kulttuuri toimii verkostomaisesti. Sen todentaa sadat verkoston jäsenet ja esimerkiksi yli neljäkymmentä viime kevään Nuori Kulttuuri Festival Kuopion sidosryhmäorganisaatiota. Meidän toiminta on monitaiteista, rohkeasti kokeilevaa, se on arvostettua ja kaikille avointa.
Kehittämistyö on kuitenkin siitä haasteellista, että pitää aina hypätä uuteen ja meidän tapauksessa pitää hypätä myös uusiin kaupunkeihin ja samalla pyrkiä oppimaan menneestä. Tähän oppimisprosessiin ja kehittämistyöhön haluamme kaikki toimijat mukaan, joten seuraavaksi alussa lupaamani tekstin pihvi.
Silloin syksyllä 2017 muistan katselleeni Kiasman ikkunasta ja haaveilleeni semmoisesta toiminnasta, joka meillä nyt on käsissä. Tähän mennessä olemme jo päässeet maistamaan muutamia konkretisoitumisia uudenlaisesta toiminnasta, mutta paljon on vielä työtä edessä. Lähetämme tällä viikolla kaikille toimintaan lähivuosina osallistuneille tahoille kutsun työpajoihin, joissa pääsee konkreettisesti vaikuttamaan tuleviin tapahtumiin. Työpajoihin mahtuu kuhunkin vain viisitoista ensimmäiseksi ilmoittautunutta, joten kannattaa olla ilmoittautumisessaan nopea, jos mielii vaikuttaa tulevaisuuden tapahtumiin.
Toivotan kaikille kulttuurisen nuorisotyön toimijoille rauhallista joulua ja toivorikasta uutta vuotta!
