Miten nuoret voivat vaikuttaa taiteen ja kulttuurin kautta? Nuori Kulttuuri Talks -keskustelu kokosi nuoria, päättäjiä ja nuorisotyön ammattilaisia yhteen pohtimaan, miksi harrastaminen kuuluu kaikille ja miten jokainen voi omilla teoillaan avata ovia vaikuttamiseen – omassa lähipiirissä ja laajemmin yhteiskunnassa. Tilaisuus oli osa Erätaukosäätiön ja Ylen Hyvin sanottu -hanketta. Tilaisuus järjestettiin 28.11.2025 Kulttuuritehdas Vernissalla, ja se lähettettiin suorana YLE Areenaan. Jossa se on katsottavissa aina 26.11.2025 saakka.
Taide kuuluu kaikille – ei vain “korkeakulttuurille”
Keskustelussa korostui vahvasti ajatus siitä, että taide ja kulttuuri eivät saa jäädä harvojen etuoikeudeksi tai vaikeasti lähestyttäväksi “korkeakulttuuriksi”.Nuoret muistuttivat, että taide tuo arkeen iloa, valoa ja yhteisöllisyyttä – ja sen pitäisi olla läsnä jokaisen elämässä riippumatta asuinpaikasta, taustasta tai perheen taloudellisesta tilanteesta.
Samalla nostettiin esiin taideharrastamisen kipukohtia:
- taloudelliset esteet rajaavat monen harrastusmahdollisuuksia
- kaikki taiteen muodot eivät ole yhtä helposti saavutettavia
- osa harrastuksista, kuten musiikki ja tanssi, voi olla hyvin kallista, kun mukaan lasketaan kausimaksut, välineet, esiintymisvaatteet ja matkakulut
Hyvä esimerkki ratkaisuista on harrastamisen tukeminen kunnallisilla avustuksilla. Vantaalla tehty päätös perustaa rahasto, josta voidaan jakaa tukea noin tuhannelle nuorelle vuodessa, nähtiin tärkeänä konkreettisena tekona sen eteen, että harrastaminen olisi aidosti mahdollista useammalle – ei vain urheilussa, vaan myös musiikissa ja muussa kulttuuritoiminnassa.
Pienet teot ovat myös vaikuttamista
Keskustelussa purettiin ajatusta siitä, että vaikuttaminen olisi vain suuria poliittisia päätöksiä tai virallisia prosesseja. Esiin nousi monia arjen tapoja vaikuttaa:
- oman harrastuksen jakaminen somessa
- ystävän pyytäminen mukaan teatteriin, tanssitunnille tai näyttelyyn
- omien kokemusten ja suositusten jakaminen lähipiirissä
- pienten paikallisten tapahtumien ideointi ja toteuttaminen
Moni puhuja kertoi omasta polustaan taiteen pariin. Merkityksellisiksi hetkiksi kuvattiin esimerkiksi opettajan antama lupa jäädä koulun jälkeen harjoittelemaan pianoa, tai se, että aikuinen oli huomannut nuoren innostuksen ja kutsunut hänet mukaan ohjaamaan, vaikuttajaryhmään tai seuran hallitukseen.
Yksi keskustelun kiteytyksistä oli:
vaikuttaminen alkaa usein siitä, että joku huomaa sinut, sanoo ääneen “sä olet hyvä tässä” – ja kutsuu mukaan.
Nuorisotyö ja järjestöt mahdollistajina
Nuorisotyöntekijät ja järjestötoimijat muistuttivat, että monella pienellä paikkakunnalla juuri nuorisotalot, seurat ja yhdistykset pitävät kulttuuritoimintaa hengissä.
Kun kouluja lakkautetaan ja matkat kasvavat, paikallinen yhdistys voi olla se taho, joka:
- avaa ovet ja tilat nuorten omalle tekemiselle
- antaa nuorille vastuuta ja vapautta suunnitella sisältöjä
- tukee aikuisena vierellä, mutta ei määrittele kaikkea valmiiksi
Esille nostettiin myös esimerkkejä seuroista, joissa nuori on pyydetty mukaan hallitukseen tai työryhmään jo teini-iässä. Kutsu on usein tuntunut poikkeuksellisen merkitykselliseltä: juuri sinulle soitettiin, ei “jollekin nuorelle yleensä”.
Myös Suomen Nuorisoseurojen tapahtumat, kuten kansantanssifestivaalit, mainittiin tärkeinä paikkoina kokea taiteen yhteisöllisyys. Niissä taideharrastus voi vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, tarjota esiintymiskokemuksia ja luoda ylpeyttä omasta tekemisestä – sekä harrastajille että yleisölle.
Yhdessä oppien – aikuisetkin ovat olleet nuoria
Keskustelun loppupuolella pysähdyttiin myös sukupolvien välisen vuoropuhelun äärelle. Yksi puhujista tiivisti ajatuksen näin:
aikuisetkin ovat joskus olleet nuoria.
Kun aikuiset jakavat omia nuoruuden harrastus- ja vaikuttamiskokemuksiaan, se voi madaltaa kynnystä puhua vaikeistakin aiheista. Samalla nuoret voivat huomata, ettei heidän kokemuksensa ole ainutkertainen – myös vanhemmilla sukupolvilla on ollut omat epävarmuutensa, innostuksensa ja etsikkoaikansa.
Aikuisten vastuusta muistutettiin vahvasti:
- nuorta ei pidä jättää yksin “keksimään tiensä”, vaan hänet kannattaa kutsua mukaan
- nuorelle on tärkeää sanoa ääneen, missä hän on hyvä
- tehdystä työstä pitää myös kiittää – kiitos kertoo, että panos on huomattu
Mitä keskustelusta jäi käteen?
Lopuksi osallistujia pyydettiin tiivistämään yksi ajatus, jonka he vievät mukanaan keskustelusta.
- Innostuminen ja innostaminen: jokaisella pitäisi olla mahdollisuus syttyä jostain omasta jutusta – ja levittää sitä innostusta myös muille.
- Kulttuurin merkitys nuorille: harrastukset muovaavat identiteettiä, tarjoavat turvallisen tilan olla oma itsensä ja opettavat taitoja, joita tarvitaan pitkälle aikuisuuteen.
- Mahdollistajien merkitys: ilman opettajia, nuorisotyöntekijöitä, ohjaajia, seuroja ja päättäjiä moni harrastamisen polku ei edes avautuisi.
