R You Cult eli Rural Youth Culture on Tanskan yliopiston hallinnoima Erasmus+ -hanke, joka tutkii maaseutunuorten mahdollisuuksia osallistua ja kulttuuri- ja taideharrastusten pariin maaseudulla tai haja-asutusalueella Suomessa, Tanskassa ja Portugalissa. Suomesta hankepartnerina toimii Jyväskylän yliopisto, Tanskasta Etelä-Tanskan yliopisto ja Portugalista Lissabonin yliopisto.
Hankkeen tavoitteena on rakentaa koulutus, jolla kulttuurialan ammattilaiset voivat vastata maaseutunuorten sekä nuorten taiteilijoiden ja käsityöläisten tarpeisiin edistää kulttuurin ja taiteen mahdollistamista maaseudulla.
Suomen nuorisoseuroilta hankkeen tutkimusryhmässä ovat mukana kulttuurisen nuorisotyön suunnittelija Johanna Hurme ja projektityöntekijä Riikka Järvinen. Jyväskylän yliopiston kulttuuripolitiikan professori Miikka Pyykkösen ja yliopistonopettaja Kaisu Kumpulaisen lisäksi mukana on kattava joukko keskisuomalaisia taiteilijoita ja muita kulttuurin parissa työskenteleviä henkilöitä sekä julkiselta että kolmannelta sektorilta.
Hanke yhdistää taidealan ammattilaisia sekä paikallisesti että kansainvälisesti
Vuosina 2023-2024 toimiva hanke on sisältänyt keskisuomalaisten tutkimusryhmäläisten vierailuja pohjoisessa Keski-Suomessa kuten Kannonkoskella, Pihtiputaalla ja Viitasaarella. Vierailujen aiheena ovat olleet muun muassa nuorten osallistaminen, maaseutualueiden haasteet ja mahdollisuudet sekä yhteisöön kuulumisen ja identiteettiin liittyvät kysymykset. Näitä teemoja käsitellään keskisuomalaisten tutkimusryhmäläisten kesken esimerkkitapausten, tutkimusten ja ryhmäkeskustelujen avulla.
Hankkeeseen kuuluu myös opintomatka kussakin partnerimaassa. Kesäkuun 2023 alussa Tanskan ja Suomen ryhmät vierailivat Portugalissa, Alentejon maakunnassa sijaitsevassa historiallisessa Évoran kaupungissa, joka on tunnettu muun muassa korkin, viinin ja oliiviöljyn tuottajana sekä Unescon maailmanperintökohteena. Suomesta mukana oli yhdeksän henkilöä. Opintomatkat ovat kolmipäiväisiä ja koostuvat ennalta määriteltyjen teemojen mukaisista vierailuista, ryhmäkeskusteluista ja kehittämistöistä. Portugalin opintomatkan aiheena oli käsityö, perinteet ja taiteilijuus maaseudulla erityisesti nuorten taiteilijoiden ja käsityöläisten näkökulmasta.
Vierailuja tehtiin kolmen päivän aikana muun muassa Évoran historiallisiin kohteisiin, Pó de Vir a Ser -kiviveistämöön, Montemor-o-Velho monitaideresidenssiin ja Arraiolosin mattomuseoon. Kokonaisuus antoi konkreettisen kuvan siitä millaisissa tiloissa ja minkälaisin käytännöin käsitöitä ja taidetta tehdään ja kuinka perinteet näkyvät nykypäivässä.
Johanna Hurme pohtii vierailuja kiviveistämössä ja monitaideresidenssissä seuraavasti:
Molemmissa kohteissa tärkeänä tulokulmana oli alueen lapset ja nuoret, koska kunta tuki rahallisesti näitä kohteita sillä vaateella, että nämä ikäryhmät huomioitaisiin toiminnassa. Kivenveistämöllä hyödynnettiin kivenveistoa nuorten mielenterveystyössä. Nuorille oli tarjolla terapiapalveluja viikottain leirijaksojen yhteydessä ja taiteen kautta päästiin keskustelemaan aiheista mitä nuorten elämässä oli meneillään. Omistaja puhui tästä työstä Mental Experimental Work -nimellä. Työ antoi paljon pohdittavaa siitä miten puhumme Suomessa mielenterveystyöstä. Luostarissa taas koin ymmärrystä siitä, kuinka eri taiteenlajien ammattilaisten yhteen tuleminen voi luoda uudenlaisia taiteenmuotoja, miten hyödyntää paremmin kiertotaloutta residenssitoiminnassa ja miten innostaa lapsia ja nuoria tutustumaan eri taiteenlajeihin.”
Riikka Järvinen puolestaan pohtii vierailujen aikana ja paikallisten kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta rakenteita taiteen ja kulttuurin mahdollistamisessa:
”Keskusteluissa tanskalaisten ja suomalaisten välillä huomasimme yhteneväisiä pohjoismaalaisia rakenteita ja rahoituskanavia, mutta Portugalissa vastaavia rakenteita ei välttämättä ollut. Siitä syystä jäikin kiinnostamaan millä keinoin portugalilaiset ovat onnistuneet luomaan tiloja ja keskuksia, joissa taidetta ja kulttuuria pääsee kokemaan ja tekemään. Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset on kuitenkin tunnistettu yhteneväisiksi maasta riippumatta, joten niiden mahdollistamisen väylistä olisi tärkeää käydä vielä enemmän keskustelua.”
Kuinka voimme hyödyntää kokemusta?
Hurme ja Järvinen pohtivat, että nuorisoseuroilla kukoistavaan kansanperinteeseen voisimme enemmänkin nostaa arvoon erilaisia kädentaitoja ja perinnetaitoja ja tuoda niitä esiin. Lisäksi nuorisoseurantalojen ja muiden tilojen käytettävyys mietityttävät.
”Miten kansantanssi ja kansanmusiikki, kesä- ja harrastajateatteri, sekä tapahtumat näkyisivät kulttuurimatkailukohteina valtakunnallisessa viestinnässä paremmin? Millaisia kohteita voisi esittää muista maista tuleville kulttuuri- ja taidealan ammattilaisille? Itse nuorisoseurojen talot ovat jo kulttuurihistoriallisia kohteita.
”Portugalin matka oli inspiroiva kokemus, jossa pääsi näkemään pienillä rahoituksilla toteutettavia taide -ja kulttuuritoiminnan malleja, joilla tukea maaseutunuorten kulttuuri- ja taideharrastamista. Mielestäni huomionarvoisinta oli, että taiteilijat jotka hakeutuivat residensseihin ympäri Eurooppaa näihin paikkoihin saivat tehdä omaa taidetta ja sen lisäksi jakaa omaa osaamistaan paikallisille nuorille ja lapsille.
Suomessa emme hyödynnä residenssityöskentyjaksojen mahdollisuuksia tukea pienten paikkakuntien harrastusmahdollisuuksia tällä tavoin. Olisikohan nuorisoseurantaloilla mahdollisuutta rakentaa tällaista residenssitoimintaa tulevaisuudessa taiteilijoille ja yhdistää harrastustoiminta tämän kautta taloille uudenlaisella twistillä?” miettii Hurme.
”Jäin Johannan tavoin pohtimaan käytäntöjä, joilla portugalilaiset olivat saaneet hylätyistä tai käytöstä poistetuista tiloista yhteistyön avulla virkeitä ja aktiivisia taiteen ja kulttuurin kokemisen paikkoja. Suomessa yhdeksi uudeksi teemaksi on viime vuosina noussut purkutaide, jossa taiteilijat hyödyntävät purettavia rakennuksia ja muita hukkatiloja taiteen tekemisen ja kokemisen paikoiksi. Tällaiset uudenlaiset osallistamisen tavat jäivät itseäni kiinnostamaan ja toivoisin niistäkin syntyvän lisää keskustelua. Toivon että pääsemme jatkamaan pohdintoja Tanskassa ja Suomessa tulevilla opintomatkoilla.” pohtii Järvinen.
