Teatteri, rakkaani

4-vuotiaana tein serkkujeni kanssa paperinukkenäytelmiä mummolan olohuoneessa. 6-vuotiaana kävin ensimmäistä kertaa teatterissa ja ihmettelin, kuinka Mimmi Lehmäksi ja Varikseksi sonnustautuneet näyttelijät rakensivat tyhjyyttä huokailevaan huoneeseen seikkailun. Teatterin lava oli maaginen paikka, jossa pystyi tapahtumaan mitä tahansa. 13-vuotiaana astuin sinne itse.

Ensimmäinen produktioni kesäteatterissa antoi minulle avaimen oveen, jota en ollut aikaisemmin uskaltanut avata. Olin epävarma, ja uuteen tilanteeseen tottuminen vaati aikaa. Tutustuin kuitenkin pian ihmisiin, joita kutsun tänäkin päivänä läheisimmiksi ystävikseni. Ensimmäinen teatterivuosi opetti minulle paljon käytännön asioita niin liikkumisesta kuin hyvästä äänenkäytöstä. Uskallan väittää jokaisen tähänastisen ohjaajani sanoneen jossain vaiheessa produktiota, että teatterissa on vaikea puhua liian kovaa ja että hän lupaisi huomauttaa äänenkäytöstä, jos se sattuisi olemaan liian voimakasta. Uskokaa tai älkää, yhdenkään heistä ei ole vielä tarvinnut tehdä sitä. 

Olen pohtinut ystävieni kanssa sitä, mikä ylläpitää heidän intohimoaan teatterin tekemiseen. Monet ovat maininneet mahdollisuudet ja ainutlaatuiset kokemukset, joita eivät olisi voineet saada mistään muualta. Teatterissa opimme kuuntelemaan, kommunikoimaan, ajattelemaan, tarttumaan riskeihin ja olemaan läsnä joka tilanteessa. 

Elokuvan voi katsoa tänä päivänä missä tahansa. Meillä on älypuhelimissamme sovelluksia, joissa kannamme mukanamme kymmeniä elokuvia, jotka voimme laittaa pyörimään vaikka bussimatkalla mummon luokse. Voit katsoa sen useasti ja se on aina samanlainen. Jokainen kohtaus on samanlainen, jokainen äänenpaino on samanlainen, jokaisen henkilön reaktio on samanlainen. Entä teatteri sitten? Jos katsot näytelmän kymmenen kertaa, sen tarjoama kokemus on joka kerta erilainen. Jokainen näytös, jokainen tulkinta ja pienikin yksityiskohta on joka kerta ainutlaatuinen. Poimimme sieltä itsellemme tärkeät asiat ja tulkitsemme ne omalla tavallamme. 

Haluan rohkaista juuri sinua käymään teatterissa. Tilanne, jossa päätyy vanhempien tai ystävien raahaamana katsomaan jotain vasten tahtoaan, on varmasti tuttu monille. Valitse siis näytelmä, joka vaikuttaa mielenkiintoiselta juuri sinun mielestäsi ja käsittelee sellaista aihetta, joka sinua kiehtoo. Vaikka sinulla ei olisi hajuakaan mistä näytelmä kertoo, saatat inspiroitua siitä enemmän kuin uskoisitkaan. 

 Kirjoittaja on 17-vuotias lukiolainen, joka on mukana Jyväskylän Teatteriyhdistys Kulissin toiminnassa ja Teatris-johtoryhmässä.