Blogi

28.8.2014 Näillä resursseilla mennään ja erinomaisesti mennäänkin!

Enpä olisi uskonut kirkassilmäisenä humanistiopiskelijana Jyväskylässä, että joskus viettäisin (vapaa-) aikaani seuraten uutisista budjettiriiheä. Näin on kuitenkin päässyt käymään, nimittäin mitä säätytalolla tapahtuu, vaikuttaa myös meidän kaikkien arkeen, vaikka kiva olisikin ajatella, että taide elää ja voi hyvin, ilman kapitaalin iettä. Maailmassa ei vain ole ilmaisia lounaita ja taidekin tarvitsee itselleen arvoisensa raamit. Rahat eivät kuitenkaan maailmassa riitä kaikkeen, ja silloin on parasta miettiä tehokkaimpia ja pitkäaikaisesti kannattavimpia ratkaisuja, miten penni venyy mahdollisimman pitkälle.

Nuori Kulttuuri – tapahtumat ovat vuosi toisensa jälkeen jatkaneet kasvuaan, ja ilokseni on todettava, ettei nyt loppua näy suosiollemme. Juuri eilen keskustelin puhelimessa erään kaupungin kanssa, joka ilmaisi haluaan vuoden 2018 musiikkitapahtuman järjestämiseen, ja se tietenkin toiminnanjohtajana tuntui oikein mainiolta. Samalla keskusteltiin siitä, mitä resursseja se silloin vaatii. Jatkuvassa liikkeessä ja nousukiidossa oleminen vaatii myös jatkuvaa uudelleenarviointia ja näkemystä siitä, minne olemme menossa. Itse voin olla onnellinen siitä, että vuonna 2011 hyväksytty, silloisen Nuori Kulttuuri –toimikunnan laatima strategia linjasi toimintaa niin hyvin, ettei taakse ole tarvinnut katsoa. Keskiössä oleva nuori vaihtuu vuosittain, mutta tarve luoda paikka nuoren taiteen esiintuomiseen ei ole muuttunut sitten vuoden 1947, kun ensimmäinen tapahtuma järjestettiin.

Totta on se, että olemme saaneet erinomaista tukea opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksiköltä vuosittain, mutta lisääntyneet osallistujamäärät sekä tietynlainen kilpailu kaupallisten toimijoiden kanssa on luonut painetta erottautua joukosta ja olla edelleen turvallinen paikka nuorella taiteilijalle tulla esiin oman taiteensa kanssa. Tässä olemme säätiönä panostaneet nimenomaan laadukkaisiin raatilaisiin, jotka nykyään kokoaa ko. taidelajin taiteellinen johtaja. Raadin palautteesta ja sen pedagogisen ja taiteellisen korkeatasoisuuden vaateesta olemme saaneet osallistujilta erinomaista palautetta ja näin ollen olemme saavuttaneet pitkäjänteisellä työllä myös sen maineen, että tapahtumiimme kannattaa osallistuja.

Toinen pitkäaikainen satsaus on ollut sitoutuminen valtakunnallisen tapahtuman järjestämiseen reilusti ennen kuin tapahtumaa edes ulkopuolisille mainostetaan. Säätiön henkilökunnan tuplaaminen yhdestä kahteen on mahdollistanut meille sen, että voimme olla läsnä, konkreettisesti, eri puolella Suomea, ja olla vahvasti tukemassa ja miettimässä tehokkaimpia ja osallistujan kannalta parhaimpia, ratkaisua, tarvittaessa vaikka joka viikko. Erinomaisia kumppanuuksia olemmekin saaneet aikaiseksi paitsi tapaamisilla, niin myös koulutuksilla, joita tarvittaessa järjestämme myös nuorisotyöntekijöille, ei vain nuorille. Ja totta vieköön, niissä opimme itsekin, joka kerta.

Rakettitiedettä ei tämä työ ole, vaan paljon vaativampaa. Maalaisjärjen käyttö yhdistettynä taiteellisen tavoitteiden toteuttamiseen on kyllä välillä aika vaativaakin. Parasta on kuitenkin se, että sitä ei tarvitse tehdä yksin, vaan yhdessä motivoituneiden yhteistyökumppanien kanssa. Itse odotan innolla tätäkin vuotta, kun saan Porvoossa järjestettävää tapahtumaa valmistella, tällä kertaa kolmesta kunnasta tulevien, omien alojen ammattilaisten kanssa, joiden osaamisalueet ovat yhdessä kertakaikkisen vahva kombinaatio. Toukokuun tapahtuman jälkeen olen jälleen paljon osaavampi, fiksumpi, ja kokemuksesta tiedän sanoa myös: vielä tätäkin innostuneempi!

Tiellä pysymme ja leivässä, kunhan muistamme sen, että kaikkea emme pysty tekemään, mutta sen, minkä pystymme, teemme kuin eteläpohjalaiset: pelkkää priimaa!

 

18.8.2014 Miksi tulin töihin tänään?

Tänään on ensimmäinen työpäivä loman jälkeen. Maanantai. Vettä sataa. Tennarini kastuvat, kun kipitän toimistolle, taivas on harmaa, nyt pitäisi kyllä olla todella typerä olo. Eipä vaan ole, sillä olen oikeastaan aika innoissaan töihin palaamisesta!

Nuori Kulttuuri –säätiön toiminnan kohteena, strategiassamme mainittuna, on kaksi ryhmää: nuoret harrastajat sekä lasten ja nuorten parissa toimivat kulttuurialan työntekijät.

Vaikka loma onkin aika hyvin tyhjentänyt mielen, olen loman aikana kuitenkin aika ajoin palannut katsomaan mainiota koostevideota Moves-katselmuksesta tänä vuonna: katso video tästä. Siinä oikeastaan kiteytyy meikäläisen työmotivaatio. Keväällä järjestetyissä aluetapahtumissa esiintyi yhteensä 485 ryhmää, hieman yli 5500 tanssijaa astui siis lavalle tuomaan oman panoksensa taidemaailmaan. Se tuntui lomallakin erittäin hyvälle.

Ensimmäisenä työpäivänä minulla oli myös ilo ja etuoikeus lounastaa Jaakko Jokipiin kanssa, joka istutti päähäni monta inspiroivaa ajatusta. Hänen ajatuksena meistä kulttuurisen nuorisotyön toimijoista mahdollistajina ja osallistajina teki minuun vaikutuksen. Sen sijaan, että ajattelisimme, että nuori tarvitsee meitä pelastamaan hänet syrjäytymiseltä, joka on mielestäni jossain kohti vähän vaarallinen ja yleinenkin ajatus, voimme ajatella, että meidän tehtävänä on mahdollistaa nuorta tuomaan ajatuksensa esiin ja osallistaa hänet niihin mahdollisuuksiin, joita hänelle on tarjolla.

Nähdyksi tulivat kaikki osallistujat tapahtumissamme. Ja nähdyksi tulevat kaikki toimijat, jotka nuorisoalalla tätä työtä tekevät. Ja nekin, jotka eivät vielä tee. Vielä. Mutta pian valo näkyy sielläkin!

Kulttuurinen nuorisotyö sopii kaikkeen, totean mahtipontisen itsevarmasti. Sillä kulttuuria on olemassa niin kauan kuin on mielikuvitusta ja mielikuvitusta on olemassa niin kauan kuin me olemme olemassa. On tärkeää, että me mahdollistamme kaikille toimintaamme osallistuville sen ajatuksen, että hän on tärkeä. Riippumatta siitä, onko kyseessä nuori taiteilija tai aikuinen toimija. Siihen me Nuori Kulttuuri-toimistossa pyrimme, tunteeseen, että kaikki ovat tärkeitä. Oppiminen ja omaksuminen niin muilta kuin itseltään on avain kaikkeen terveeseen ja tasapainoiseen toimintaan ja ajatteluun.

Nuori Kulttuuri –säätiössä valmistelemme jo ensi vuoden musiikkitapahtumaa Porvooseen täyttä häkää ja sitä seuraavan vuoden teatteritapahtuma on jo lähtötelineissä. Tämän lisäksi syksyllä keräämme omaa porukkaamme yhteen ympäri Suomen, suunnittelemaan ja kehittämään toimintaamme. Hyvät, huolella ja hartaasti valmistelemamme verkostot kantavat viestiä eteenpäin tänäkin syksynä. On mahtavaa päästä taas hyvän jengin kanssa tekemään töitä ja päivittelemään maailmanmenoa.

Siksi minä tulin tänään töihin. Ja tulen huomennakin.

 

15.6.2014 SottiisiMoves 2014 – on elämää sen jälkeen?

Enää tunti tanssia, ja sitten on katselmuspaikat hiljenevät kohti päätösjuhlaa Tampereen Työväen Teatterilla klo 15.00. Siellä esiintyvät Moves-raadin valitsemat esitykset koko katselmuksesta, jotka parhaiten kuvaavat viimeisen kolmen päivän aikana nähtyjä esityksiä täällä. Moves-raati on puurtanut ympäri vuorokautisia päiviä nähdäkseen mahdollisimman paljon, jotta palaute, jonka esiintyjäryhmä täältä saa, mahdollisimman hyvin pystyy auttamaan harrastuksessa eteenpäin.

Raadin puheenjohtaja, Nuori Kulttuuri -säätiön tanssin taiteellinen johtaja, tanssija-koreografi Marko Keränen on koonnut tänä vuonna huikean raadin, joka on johdattanut nuoret taiteilijat dialogiseen palautteeseen ja pyrkinyt antamaan kaiken oman taiteellisen ja teknisen osaamisen näiden tulevien tanssitaivaan tähtien käyttöön. On ollut iko seurata paitsi raatien työskentelyä esiintymispaikoissa, niin myös niitä keskusteluita päivien päätteeksi, jossa kerta toisensa jälkeen on noussut pintaan ihastus ja hämmästys, riemu siitä, miten nuoret taiteilijat ovat valmiita ottaamaan palautetta ja käyttämään sitä omaan kehittymiseensä. Marko Keränen summasi tänä aamuna tavatessamme päivien antia niin, että nykypäivän nuori tanssitaiteilija on rohkeampi kokeilemaan kuin koskaan aikaisemmin. Mahtavaa!

Uuraita ovat olleet myös Tampereen nuorisopalveluiden nuorisotyöntekijät, jotka ovat katsemuspaikoilla huolehtineet kaikista järjestelyistä, yhdessä aktiivisten tamperelaisten nuorten vapaaehtoisten kanssa. Säätiön tavoite siitä, että kaikki nuoret pääsevät osallistumaan tapahtumaan, niin osallistujina kuin tuottajina, on hyvin toteutunut täällä, iso kiitos siitä hyvän yhteistyön nuorisopalveluiden kanssa.

Nuorisopalvelut ovat olleet myös Monitoimitalo 13 vapaa-ajan ohjelman takana, ja se on ollut suositumpi kuin koskaan aikaisemmin. Taide- ja taitotyöpajojen ohjaajat ja talon nuorisotyöntekijät olivat laatineet erinomainen kattauksen, joka huokutteli muun muassa eilen paikalla lähemmäs tuhat nuorta. Iso kiitos koko talon väelle! Mahtava rutistus!

Tapahtumaa on ollut taltioimassa sanoin ja kuvin meidän oma nuorten tapahtumatoimitus, jonka päälliköt Emil ja Sebbe ovat tehneet upeaa työtä johtaessaan joukkiotaan eteenpäin! Käyt katsomassa heidän tuotoksiaan ja tunnelmiaan osoitteesta www.moves.nuorikulttuuri.fi.

Onneksi on vielä päätösjuhla, ennen kuin Moves-katselmus tältä osin hiljenee. Siellä tunnelma on varmasti samanlainen kuin aina: huutoa, kiljuntaa, naurua, lisää kiljuntaa ja lopuksi megalomaanista kiljuntaa!

Samalla lanseerataan sitten ensi vuoden tapahtuma, Nuori Kulttuuri SOUNDS 2015, joka pidetään Porvoossa, 15.-17.5.2015. Porvoolaiset ovat olleet koko viikonlopun Tampereella oppimassa, ja tuskin maltan odottaa, millaisiin korkeuksiin he tapahtuman ensi vuonna nostavat!

Panu Mäenpää
toiminnanjohtaja
Nuori Kulttuuri -säätiö

 

13.6.2014 Full fart på MOVES!

Nu sitter jag här mitt i en levande redaktion och skriver. Runt mig finns ett par unga och ivriga journalister som bloggar om Nordens största dansevenemang, Sottiisi Moves. I år ordnas det i Tammerfors och det är bl.a. Stiftelsen Ung kultur (dom som vill att ja bloggar här) som är huvudarrangörerna. Jag och Sebbe (den andra killen som bloggar här) har ansvar över MOVES-bloggen som ni jättegärna får gå in och kolla. Vi har redan gjort en video som ni hittar här. Nu undrar ni ju säkert hur jag, som bara kan dansa zumba, har hamnat på ett megastort dansevenemang. Nå det hela började för mer än ett år sedan.

Då såg jag en affisch i skolan som gjorde reklam för en journalistkurs. Jag har skrivit artiklar och varit måttligt intresserad av journalistik så jag tänkte att det kan inte skada att gå en kurs. Så jag for dit och där lärde jag mig ett och annat om att skriva artiklar och hur man intervjuar folk. Det gick så pass bra att arrangörerna för kursen ville att jag och ett par andra från kursen skulle komma och fortsätta utveckla våra kurser in real life. Vi blev evenemangsjournalister på teaterfestivalen Teatris som ordnades ifjol i Helsingfors. Där fick vi skriva blogginlägg, ta bilder och intervjua.

I år var det dansfestival istället. Jag blev ombedd att komma med i år igen men nu ett steg högre. Nu ska jag, tillsammans med Sebbe, se till att texter blir skrivna och bilder blir tagna och sedan ladda upp dem på bloggen. Vi var redan och kollade in en danstillställning på keskustori här i Tammerfors och det var helt suveränt! Där uppträdde finlandssvenska folkmusiker från Birkaland, ett gäng färgglada indier och några traditionella dansare från Polen, Ungern, Estland och Ryssland. Torget blev fullt och det kändes som att halva Tammerfors var där. Imorgon fortsätter det och ni kan konstant gå in och kolla på MOVES-bloggen och beundra våra unga dansare och reportrar!

-Emil Ehnström

 

9.6.2014 Två flugor i en smäll

Förra veckan reste jag återigen till den vackraste staden i Norden, nämligen Göteborg. På programmet stod det Håkan Hellströms enda konsert i år, och hans största nånsin! Min äldre bror blev också klar från sina studier, så firade också det med familjen. Men som vanligt så väljer jag att berätta mer om mitt och mina kompisars musikaliska äventyr.

Ett par av oss anlände på torsdag för att träffa en annan vän som bosatte sig i Göteborg förra året. Efter att vi hade checkat in på hotellet gick vi förbi skivbutiken Bengans, på vars fönster det satt en lapp med texten: ”Markus Krunegård spelning och signering 6/7″. Alltså följande dag. Så nästa dag gick vi och titta på sverigefinnen från Norrköping som just hade släppt en ny skiva. Visserligen spelade han bara fem låtar på egen hand, men det kändes ändå fint att se Markus spela sina låtar och leka lite mera med dem än vad han gör på skiva. Och så fick jag chansen att tacka honom för nya låten ”Invandrarblues” som handlar om finlandsvensk identitetskris. Det finns inte tillräckligt många sådana.

Och så finalen. Ullevis nya boss. Falsksångaren från Västra Frölunda. Göteborgs kung hela veckan. Håkan Hellström.
Före vi gick till konserten frågade jag en av mina vänner (som inte lyssnar så mycket på Håkan Hellström) vilken var den bästa konserten han nånsin varit på. Han svarade Muse på Olympiastadion förra sommaren. Jag sa ”Snart ändrar du dig”.

Nästan 70, 000 människor var där för att se Håkan, vilket var nordiskt publikrekord. En simpel pop musiker från Göteborg vann Bruce Springsteen. Ta den, hatare.
Han drog igång med ”Tro & Tvivel”, och sedan utlöste sig hit efter hit efter hit efter hit… ”Jag har varit i alla städer”, ”Shelley”, ”Nu kan du få mig så lätt”, ”Det är så jag säger det”. Till och med ”Ramlar som jag själv tycker att brukar vara lite odrägligt lång  på hans konserter så lät bättre än någonsin. Sedan i slutet som kom dom två stora dragplåstren; ”Känn ingen sorg för mig Göteborg”, under vilken jag kan slå vad att varenda åskådare söndrade sina stämband. Och sedan, ”Du är snart där”. Den låten, från två skivor tillbaks,  var man hör Håkan tvivla om hur länge han kan fortsätta, har aldrig varken låtit så vacker eller ironisk. Fyrverkerierna på slutet lyste upp himlen och Göteborgs Ullevi fick en ny boss.

När vi gick ut, samtidigt som Håkan spelade den sista låten ”Bara dårar rusar in” frågade jag min kompis vilken var den bästa konserten han nånsin varit på. Det fanns bara ett svar.

 

5.6.2014 Moves-aluekatselmukset tavoittivat 266 kuntaa tänä vuonna

Tapahtuman huulilla ollaan!

Viikon päästä on jo Sottiisin puolella täysi rähinä päällä ja sitten perjantaina, 13.6., pärähtää Moves-katselmukset käyntiin klo 12.00, kolmessa eri osoitteessa Tampereella. Silloin taitaa allekirjoittaneen puseroon tulla erosuru, nimittäin h-hetkeä tässä on valmisteltu jo reilu vuosi.
SottiisiMoves räjäyttää tänä vuonna pankin olemalla Pohjoismaiden suurin tanssitapahtuma. Liki 2500 tanssijaa tulee tamppaamaan Tampereen tatameja viiden päivän ajan. Nuori Kulttuuri MOVES-aluetapahtumiin osallistuneista 485 ryhmästä 147 saapuu Tampereelle, edustaen yhteensä 266 kuntaa ympäri Suomen. Suomen kuntien lukumäärä on tällä hetkellä 320, joten voimme hyvillä mielin sanoa Movesin tavoittaneen valtakunnallisen kattavuuden.

Aluetapahtumia on ollut järjestämässä erinomainen joukko kuntien työntekijöitä, jotka ovat 20 aluetapahtumassa saaneet kerättyä ison joukon, lähemmäs 6000 tanssijaa, näyttämään taitojaan omissa lajeissaan. Neljässä aluetapahtumassa kunnat saivat myös korvaamatonta apua paikallisilta nuorisoseuroilta, jotka tulivat talkoolaisiksi valmistelemaan porukkaa yhteistyön hengessä. AVI-keskusten koordinaatio varmisti valtakunnallisen tasapuolisuuden ja taloudellisen tuen.
Itselläni oli mahdollisuus osallistua muutamaan aluetapahtumaan ja kokea se jännityksen ja odotuksen ilmapiiri, mikä esiintymispaikoilla vallitsi. Ennen tapahtuman alkua alkoi itseäkin jännittämään, mutta miten upeasti se kanavoitui esiintyjillä niin omaan esitykseen kuin myös toisten esitysten kannustamiseen. Uskon sen saman hengen pamahtavan ilmoille myös Tampereella ensi viikolla.

Erityisesti odotan sitä, että nuoret taiteilijat pääsevät kohtaamaan ensiluokkaisen raatimme, joka koostuu alan huippunimistä. Vuoropuhelu nuorten taiteilijoiden ja ammattitaiteilijoiden välillä on toimintamme vakaa selkäranka, ja siitä on hyvä ammentaa omaan harrastukseen uutta tulta ja tappuraa!
Kyllä, yllä oleva vaikuttaa hurahteen kirjoitukselta ja kyyninen mieli voi ajatella, että ei se voi noin ihanaa olla koko ajan. Eikä se sitä tietenkään aina olekaan työntekijän kannalta. Ainahan kaikessa työssä on välillä vähemmän helppoja hetkiä, mutta tässä työssä parasta on se, että kaikki pienet harmit unohtuvat, kun näkee mihin se kaikki on johtanut. Ensi viikolla ensimmäisten Moves-katselmusten alkaessa unohtuu menneet murheet, kun näkee nuoret taiteilijat ottavan sen paikan, mikä heille kuuluu, keskellä isoa lavaa, ihailevien katseiden seuratessa.
Käyhän itse katsomassa ohjelmasta itsellesi sopivat ajankohdat ja tule seuraamaan tanssitaiteen tulevaisuutta!

Panu Mäenpää
toiminnanjohtaja
Nuori Kulttuurisäätiö

 

30.5.2014 Coldplays nya album Ghost Stories

Coldplays sjätte studioalbum Ghost Stories kom ut förra veckan.  Jag gick då kvickt via butiken och köpte albumet i fysisk form. Jag har länge varit en coldplaydiggar och jag kommer nu att sång för sång gå igenom hela albumet i kronologisk ordning.

Always in my head känns som lite ”äldre Coldplay. En lugn och mysig låt att lyssna på då man åker buss i höstmörkret. Låten är inget mästerverk men riktig behaglig ”peruscoldplaykamaa” vilket är riktigt trevligt att lyssna på efter att Mylo Xyloto (förra albumet) var ganska långt från ”det vanliga Coldplay”.

Magic är hitlåten. Singeln som är populärast. Den är också väldigt bra. Med en stark baslinje som går igenom hela låten så fixar Chris Martin igen till en låt som spelas i radion. Överallt. Kanske det bästa. Need I say more? Ska ni lyssna på en låt(but why?) så lyssna på denna.

Ink är den som jag gillar mest. Den blev ingen singel vilket jag till en viss mån kan förstå men den borde få så mycket mer publicitet. I den här finns ett skönt gitarkomp kombinerat med lite djungelfågelljud. Riktig vinnare. Min favorit från detta album.

True Love fortsätter på samma kärlekstema som finns i typ alla låtar. Helt skön men kommer att drunkna i mängden plus att titeln är kanske något klichéaktig så man orkar inte lyssna på texten.

Midnight är albumets svarta får. Hela sången är autotunig och det byggs hela tiden upp till någonting som ska hända. Inget händer. Men kanske det är resan som är viktigast och inte målet. Rekommenderar att lyssna på denna med hörlurar i ett kolmörkt rum. Garanterar kalla kårar.

Another’s arms inleder med kvinnliga stämmor och för en stund glömmer man bort att det är Coldplay. Sedan minns man igen då sången fortstätter. Det finns en hel del bra break-up sånger och denna är just en sådan.

Oceans är ett väldigt lämpligt namn. I bakgrunden hör ett ubåts”beep”ande. Jag känner att jag lite börjar gunga som vågor när jag lyssnar och jag kan väl tänka mig att somna till den här låten. Somna ändå inte för övergången till nästa gång är bra!

A sky full of stars är en låt som surprise surprise Tim Bergling(Avicii) varit med och fixat på. Den låter ungefär som en clubmix av en coldplay låt. Men nu gjorde dom ingen ”originallåt” utan bara en clubmix. Jag gillar det ändå. Den här får till och med mig ut på dansgolvet (watch out!).

O heter sista låten. Den ger en vacker avslutning med piano och Chris Martins röst som sjunger om fåglar, vilket egentligen är allt man behöver.

 

18.5.2014 Helsinki African Film Festival

Nu i veckan så var jag för första gången i mitt liv på HAFF, det vill säga Helsinki African Film Festival. En filmfestival i Helsingfors som fokuserar på afrikanska filmer. Årets tema var ”The creative pulse of africa” och man har förnyat sig och i år kunde man även se annat än filmer. Det fanns skådespel, DJ club night och ett seminarium. En del av filmerna var helt gratis att gå och se på!

Jag gick på en dokumentärfilm (inflikar bara med att säga att alla filmer ingalunda var dokumentärer utan att de flesta var fiktiva filmer så bli inte rädda för att gå på filmfestivalen nästa år!). Filmen jag såg hette ”Retracing Kenya’s Songs of Protest” och var regisserad av den för mig helt okände kenyanen Bill Odidi. Den visades på Kino Andorra som är en ganska mysig biosalong som ligger i källaren av en pub på Eriksgatan i Helsingfors. Redan det gav en extra dos trevlig stämning.

Själva filmen var tyvärr ingen höjdare för någon som inte är insatt i Kenyas historia och musik (jag). Jag såg ändå till att lära mig någonting av filmen och jag fick bl.a. veta att hiphop-artisterna i Kenya har spelat en stor roll i deras politik. Filmen kändes lite väl oproffesionell men jag antar att budgeten inte riktigt är densamma som t.ex. amerikanska dokumentärer har. I dokumentären intervjuades ett antal olika afrikanska musiker som blivit verkligt stora namn i Kenya och det är med deras låttexter som många blivit upplysta och insett hurdan politiken är i landet.

Det tråkiga med min fina afrikanska filmupplevelse är att biosalong, som ändå är relativt stor var väldigt tom. Där satt kanske femton personer i en stor biosalong. Jag satt på femte raden (med andra ord längst fram). Man blir lite lessen när det finns GRATIS film från afrika, som man inte kan se på finnkino. Ibland kan du inte ens se den på nätet! Så snälla bloggmänniskor, gå på våra filmfestivaler, det behövs fler cineaster i vår filmrika land!

-Emil Ehnström

 

12.5.2014 The Netflix Effect

En av de bästa komediserierna som kommit ut på de senaste åren, Community, meddelade att de lägger ner efter 5 år. Serien var känd för att ha lite originell humor samt att den van fullspäckad med pop culture-references. Även om den sista säsongen drog lite ner på seriens tidigare kvalitet, så är det ändå en serie som jag kommer att sakna väldigt mycket. Och nu undrar jag, varför kör Community inte Netflix-utvägen?

Netflix har det senaste året blivit en väldigt stor spelare i tv-serie branschen. Allt mer och mer börjar använda sig av nät-tjänsten, och utbudet bara ökar. Samtidigt har Netflix själv skapat en hel del serier (House of Cards, Orange Is The New Black) som varit väldigt framgångsrika och vunnit flera priser.

Förra året tog de också och gjorde en vågad move. Serien Arrested Development, som också var känd för att vara väldigt originell och för att vara full med pop culture-references blev avrättad för några år sen, och Netflix gjorde en hel ny säsong med originella skådespelarna på grund av showens kult-värde. Återupplivelsen var en succé, och nu undrar jag om inte andra TV-bolag också kan göra likadant. Även om Community avrättades för att de hade för lite tittare, så har showen ändå ett enormt kult-värde. Så kan inte TV-bolagen ta sig i kragen och på något sätt lista ut vilka av deras shower som avslutas fast de ändå är någolunda populära skulle kunna löna sig att fortsätta satsa på i en annan platform en TV-sändning. När man lever i en så här modern värld måste man ändå ta användning av möjligheterna.

 

4.5.2014 Eurovision song contest är snart här!

Snart är årets höjdpunkt här igen. Eurovision Song Contest i Köpenhamn startar med den första semifinalen på tisdag. På torsdag är andra semifinalen (där Finland tävlar) och på lördagen är det final.  Jag tänker ge er mina åsikter om de 7 låtar som enligt vadslagningssidor är de mest populära.

Armenien skickar i år Aram MP3 med låten ”Not Alone”. Okej så en kille i lång läderjacka som tror han är Bruce Springsteen och sjunger raden ”you’re not alone” om och om och om igen…  Efter halva sången lägger de in lite dubstepsounds så att man inte ska somna.

Sverige har i år valt Sanna Nielsen med låten ”Undo”. En väldigt proffsig låt och Sanna har en väldigt bra röst som gör att låt blir något intressantare än många andra liknande låtar. Kommer antagligen att gå ganska bra så länge södra europa också gillar låten.

Ukraina har valt Mariya Yaremchuk med låten ”tick-tock”. Jag är så urtrött på den här typens låtar. Det finns miljontals låtar med samma banala texter och jumpparytmer. Usch, vem röstar på det här?

Danmark representeras av Basim och låten ”Cliché Love Song”. Namnet säger allt. Den är just precis en sockersöt upbeat kärlekslåt. De lyckas ändå göra de med rätt attityd så att man inte känner sig obekväm när man tittar på de. De har glimten i ögat och kommer antagligen att få en och annan poäng.

Storbritannien har valt Molly med låten ”Children of the Universe”. Molly är en väldigt karismatisk person som verkar vinna publikens hjärta då hon uppträder live. Hon har en mycket stark stämma och låten är helt bra den med. Riktigt prima. Hoppas hon får en bra placering.

Ungern har skickat András Kállay-Saunders med låten ”Running”. Det känns lite som att tidig 2000-tals technon fått inspirera låten och sedan har man lagt in Ungerns snyggaste kille som sjunger om att springa. Helt okej. Europa gillar snygga killar så det går säkert fint för András.

- Emil Ehnström

 

Tietoa kirjoittajista

Hej! Mitt namn är Sebastian Lindström och är en 94-född anglofil från Esbo. Som ni märker är jag svenskspråkig, så min insats på den här bloggen blir huvudsakliugen på det fina språket. Mina stora droger i livet är musik och film, och jag lockas speciellt av verk med lite galna och störda budskap, ”man ska se det vackra i det fula”. Jag studerar för tillfället kulturproducentskap.

Emil Förutom sitt bloggande så jobbar Emil Ehnström för tillfället på Finlands Svenska Skolungdomsförbund som civiltjänstgörare. Han spelar och sjunger och lyssnar på det mesta i musikväg. Det enda han inte klarar av är 80-tals punk. Och humppa. Teater, franska film och noveller är Emils cups of tea.

PanuKolmas blogaaja on säätiön toiminnanjohtaja Mäenpää. Panu Mäenpäällä on vahva tausta niin nuorisotyössä kuin taidekasvatuksessa, teatteri-ilmaisun ja draamapedagogiikan aloilla. Panu Mäenpää on toiminut Nuori Kulttuurissa kulttuurisuunnittelijana vuodesta 2006 ja säätiön toiminnanjohtajana vuodesta 2012.

 
 
css.php