Blogi

22.4.2017 Moves-koulutuspäivien tunnelmia

Lavakokemusta juontajuuden ja esiintymisen kautta.

Eeva pääsee ensimmäistä kertaa juontohommiin Moves-lavalla.

Raumalta tuleva Eeva Rohiola, 21v pääsee nyt ensimmäistä kertaa juontajan tehtäviin tulevassa Moves-tapahtumassa. Siksi hän kokikin vapaaehtoisille tarjotun koulutuksen erittäin hyödylliseksi. Tanssitaustaa häneltä löytyy ja paraikaa hänellä on menossa tanssin perustutkinto ammattikoulussa. Kysymys odotuksista vaatii pientä pohdiskelua. 
-Hyvä fiilis ja se kun pääsee näkemään tanssiryhmiä, hän nostaa esiin.
Eeva pääsee itse myös esiintymään avajaistapahtumassa.
-Kyllähän sitä jo Tammikuusta asti ollaan suunniteltu, hän valaisee.


”Sopivasti jännittää”
Riikka Manninen Kuusamosta tuleva 17 vuotias tanssinopiskelija Santasportilta nauttii lavalla olemisesta. Häneltä ei varsinaisesti löydy juontajan kokemusta, mutta koulun puolella esiintyminen on jo tullut tutuksi, koulutus tuli kuitenkin tarpeeseen. Myös hän odottaa innolla esitysten näkemistä ja lisäksi sitä miten pärjää juontajan roolissaan.

Jonni Kaitale
Kirjoittaja on Rovaniemen Movesin tapahtumatoimittaja.
 

14.4.2017 ”Uskalla tanssia – tosissaan, mut ei totisena!”

Kulttuuritalo Virrassa käy kuhina. Täällä on tänään nähty yli 30 tanssiryhmää Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueelta. Yksi ryhmistä on ollut Lappeenrannan tanssiopiston Street 5. ”Tosi hyvä fiilis”, tanssijat toteavat yhdestä suusta, kun aloitamme haastattelun esiintyjien kanssa. Monipuolisen tanssitaustan omaavat tytöt ovat osallistuneet MOVESiin teoksella BlurBlur. ”Saatiin rakentavaa ja kehittävää palautetta, jotta voidaan viiä tää vielä paremmalle tasolle.” ”Ja viiäänkin!”, kuuluu vierestä.

Katutanssit ovat ehdottomasti kaikista lähimpänä ryhmäläisten sydäntä. Tanssiessa pääsee ilmaisemaan itseään – ja saa olla juuri se, kuka on, oma itsensä. ”Se tuo sellasta rohkeutta, ja itsetunto kasvaa.” Street-lajeille on tyttöjen mukaan ominaista juuri se, että ihan tarkkoja ohjeita ei ole eikä kukaan sano, mitä pitää tehdä. Omat liikkeet pääsee itse luomaan ja freestailaaminen on tärkeä osa koko katutanssikulttuuria. ”Mikään ei oo periaattees väärin”, tytöt pohtivat. ”No rules!” huikkaa ryhmänohjaaja Michael Geppert sivusta. ”Ja mitään ei pidä hävetä, ei oo todellakaan noloo jos ei osaa jotain. Kukaan ei tuomitse sua”, he jatkavat. ”Pitää vaan uskaltaa! Tanssia ei opi opettelemalla, sen oppii tanssimalla.”

 Katutansseihin kuuluu paljon erilaisia alalajeja kuten esimerkiksi hiphop, popping, locking ja breakdance. ”Just joku hoppiki on niin sellasta, et itsevarmuus kasvaa tosi paljon. Tää on tosi kokonaisvaltasta eikä rajotu vaan siihen, et ollaan tanssisalissa. Tähän kuuluu koko se kulttuuri, musiikki ja kaikki”, ryhmäläiset summaavat.

No entä, miksi juuri tanssi? ”Aina ku tanssii, nii sen pienen täydellisen hetken kaikki on vaa parhain päin. Kun tulee tunnille, kaikki on hyvin. Saa olla täysin se, kuka sie oot”, tytöt hymyilevät ja katsovat toisiaan liikutuksen kyyneleet silmissä. ”Ja tää meidän ryhmä! Meillä on mieletön ryhmähenki. Voidaan kulisseissa just ennen esitystä vaa jammailla yhessä vaikka kansantanssin tai baletin tahtiin”, he nauravat.

Esiintymisessä parasta on se kontakti yleisön kanssa. Lavalla teoksen saa tanssijoiden mielestä nostettua nextille levelille ja kova harjoittelu palkitaan. Fiilis on jännä ja adrenaliinia täynnä. ”Se on parasta, kun saat ihmisen tuntee jotakin, kun jollekin tulee tippa linssiin.” ”Ennen esitystä jännittää, mut se purkautuu lavalla. Siellä tulee se, et mie kuulun tänne.” ”Lavalta on niin kiva lähteä ryhmän kanssa pois, kun tietää, että se meni hyvin. Ja vaikkei aina meniskään, niin ryhmä on silti aina tsemppaamassa.” Ja parasta on myös se, kun voi saada opettajan ylpeäksi.

 Tanssin suhteen tyttöjen suurin unelma on se, että sitä pääsee aina tekemään. Tanssia ei tahdo koskaan lopettaa ja se on tärkeä osa elämää normiarjen keskellä. ”Miun unelma ois se, et vois olla lavalla – tanssii, laulaa ja koskettaa ihmisii. Vähä niinku Beyonce! Jos saan mahdollisuuden, niin tiiän, et siihen mie tartun”, eräs ryhmäläisistä hymyilee. ”Ja sit oot lämppäämässä Beyoncee!” ”Ei ku se on miun lämppäri!” Aivan mahtavaa! Tyttöjen viesti kaikille on, että jos yhtään mietit, niin uskalla kokeilla tanssia iästä, sukupuolesta tai mistään riippumatta. Tanssista on paljon hyötyä, koko ajan oppii uutta ja mieli voi hyvin. ”Uskalla tanssia – tosissaan, mut ei totisena!”

 

 

 

 

 

Kuva: (C) Michael Geppert

 

Teksti: Minna Jauho

 

 

14.4.2017 ”Parasta on, et saa katsojassa aikaan sen reaktion, et vau, noihan veti hyvin!”

20 aluetapahtumaa, lähes 600 tanssiryhmää. Alueelliset MOVESit ovat tämän kevään osalta taputeltu ja edessä siintää jo valtakunnallinen MOVES. Tämä kevät on ollut niin upea – niin paloa, iloa ja esiintymisen riemua täynnä oleva. Olen istunut katsomossa ja kurkistanut kulisseihin niin pääkaupunkiseudun Loisteessa kuin Pohjois-Karjalan sekä Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson MOVESissa. Mahtava meininki – ei voi muuta sanoa. Ja kun tanssi on myös allekirjoittaneelle se ”juttu”, niin sitä suuremmalla syyllä esitykset ovat sykähdyttäneet ja lavalle olisi monta kertaa tahtonut vain itsekin juosta. Esiintymisestä syntyvää endorfiinia ei voita mikään ja on ollut ihana saada todistaa sitä paloa, jota olen tämän kevään aikana nähnyt. Rovaniemi, here we come – TODELLAKIN! Mutta sitä ennen, palataan vielä hetkeksi Imatralla järjestettyyn upeaan Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson MOVESiin.

 

 

 

 

 

 

 

Lappeenrannan tanssiopisto / Baletin 4. luokka / Aallottaret B-osajako

 

 

 

 

 

 

 

Haminan Seudun Tanssijat / yli 12-vuotiaiden ryhmä / We’re back

 

Kulttuuritalo Virtaan kerääntyi 8.4. yhteensä 300 nuorta tanssijaa. Edustettuina olivat kaikki MOVESin lajit eli päivän aikana nähtiin laaja kirjo tanssia kansantanssista katulajeihin, baletista show- ja jazztanssin kautta nykytanssiin. Raateja oli kaksi – toinen nuorempien, toinen vanhempien sarjaa varten.

 

 

 

 

 

 

 

Lappeenrannan Tanssiopisto / Showjazz 2 / Suomineitoset

 

 

 

 

 

 

 

Kimara / Nuorisoseura Rajan Nuoret / Lauritsala

 

Lappeenrannan tanssiopiston Baletti 5 -ryhmä osallistui tapahtumaan Suomi 100 -aiheisella Myrskyluodon Maija -teoksella. ”Kiva päivä takana, on ollut jännittävää”, esiintyjät summasivat. No entä, mikä juuri baletissa on kaikista parasta? ”Se näyttää kauniilta ja siinä viehättää just se, et pitää olla tosi tarkka, tosi perfektionisti”, pienestä pitäen balettia harrastaneet tanssijat pohtivat. Esiintymisestä hienoa tekee heistä se, että kun on treenannut niin paljon, pääsee lavalla näyttämään, mitä osaa. ”Ja se tietynlainen tunne, mitä ei voi aatella ilman, et on käyny siel lavalla esiintymässä.” Tulevaisuudessa he toivovat voivansa nähdä omaa kehitystään ja huomata, että on taas oppinut jotain uutta. ”Ja se tuntuu aina hyvältä, kun saa positiivista palautetta.”

 

 

 

 

 

 

 

 

Eleina / Error

 

 

 

 

 

 

POWWW! / Hoida hommas, se on kasvuu!

 

Tapasin myös Suomineitoset-teoksella päivään osallistuneen Showjazz 2 -ryhmän Lappeenrannasta. Esitys oli vasta edessä, mutta fiilis oli mahtava – vaikka vähän kuulemma jännittikin. ”Se on vaan niin parasta kun saa toteuttaa itteensä. Ja kun tanssissa on se taiteellinen vapaus mukana! Ja kun pääsee olemaan kokonaan oma ittensä. Se on just se oma juttu”, ryhmäläiset pohtivat. ”Ja se, et se on sellasta eläytymistä ja esiintymistä. Ja ajatukset saa kaikest muusta pois, mieli tyhjentyy ja voi vaan keskittyy siihen tanssiin.” Tulimme pohtineeksi myös esiintymisjännitystä ja paineita lavalla onnistumisesta – asioita, joita varmasti jokainen esiintyjä harrastajasta ammattilaiseksi on läpikäynyt. ”Mut yleisö ei koskaan tiiä, mitä lavalla pitäis tapahtuu”, tytöt hymyilevät. ”Esiintymisessä parasta on, että voi olla joku ihan toinen tai sit just oma ittensä.” ”Ja se, et saa katsojassa aikaan sen reaktion, et vau, noihan veti hyvin!”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Dre4m ´minutes / Blac Pink Playing with fire 

 

 

 

 

 

 

Kimara / Nuorisoseura Rajan nuoret / Goblin

 

Niinpä. Taide se vain liikuttaa. Kerta toisensa jälkeen.

 

-Minna Jauho

 

3.4.2017 Risuja ja ruusuja

Aivan mykistyttävän upea. Kaunotar ja hirviö palaa elokuvateattereihin yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen päivitetyllä versiolla, joka on niin tätä päivää, että siitä ei puutu enää kuin Roope Salminen tähdittämästä suomeksi dubattua versiota.

Elokuva on kaikinpuolin alyttömän kaunis ja tyylitelty kokonaisuus, etenkin visuaaliselta puoleltaan. Miljöö on pienintäkin yksityiskohtaa myöten suunniteltu ja lavastettu. Ja voin vain kuvitella, kuinka äärettömän monen työtunnin taustalla on liikkuvien huonekalujen sun muiden live-action-settien viimeistely.

Teos myötäilee hienosti alkuperäistä animaatioelokuvaa, mutta samanaikaisesti tekee siitä aivan omanlaisensa kokonaisuuden. Vaikka itsekin tiesin ja tiedostin juonen jo etukäteen tuli kaikki siitä huolimatta ikään kuin uutena. Oli myös hienoa, että elokuvaan oli tehty kohtauksia, joita alkuperäisestä ei löydy (ainakin, jos muistikuvani animaatioversiosta pitävät paikkansa). Ja oi, mikä nostalgia-aalto elokuvan nimikkokappaleesta tulikaan!

Ylipäätäänkin elokuvan musikaalikohtaukset olivat mahtavasti toteutettuja ja juonen sekaan sovitettuja. Ja alkuperäisten kappaleiden käyttämisestä tosiaan valtavan suuret plussat!

Emma Watsonille myös suuret plussat suorituksestaan. En tiedä, kuinka paljon hän on joutunut näyttelemään greenscreenin edessä ja kuviteltujen vastanäyttelijöiden kanssa, mutta siitä huolimatta hän hoitaa hommansa ja eläytyy todella vakuuttavasti. Toisaalta, mitä muutakaan olisi voinut odottaa.

Beauty and the Beast on taattua Disneyä. Aivan mykistyttävän upea.

-Antti Järviniemi

 

31.3.2017 ”Se oppilas-Haza ei tuu koskaan häviämään mihinkään.”

Tapasin sunnuntaina Loisteen tämänvuotisen taiteellisen johtajan Haza Hajipoorin. Haza työskentelee laaja-alaisesti tanssin kentällä tanssijana, tanssinopettajana ja koreografina. Seuraavassa hieman Hazan kuulumisia ja vinkkejä nuorille tanssitaiteilijoille.

Hei! Millaista on ollut olla Loisteen taiteellinen johtaja?

”On ollut superiso kunnia olla tässä tehtävässä. Oon itte aloittanut samankaltasessa tapahtumassa 15 vuotta sit ja muistan edelleen, kuinka tärkeetä se saatu palaute oli. Tää on ollut yks hienoimpia kokemuksia! Sitä aina aattelee, et parhaimmat kicksit tulee isoista areenakeikoista, mut sit kun tulee tänne ja näkee näitä tanssijanalkuja, niin fiilis on niin hyvä – ellei jopa parempi. Halusin, että Loisteen raati olis mun näköinen. Halusin mukaan sellasia tyyppejä, joita kunnioitan ja joilta haluisin itsekin palautteen.”

Millainen sun tanssitausta on ja miltä se tuntuu, kun omasta harrastuksesta tulee työ?

”Päätin 12-13-vuotiaana etsiä itselleni uuden harrastuksen ja päädyin kokeilemaan tanssia. Puolen vuoden jälkeen mulla oli jo joku 30 tuntia viikossa, mutta en vielä sillon ajatellut, että siitä tulisi ura. Sit kävikin vähän toisin ja nyt saan elää niin sanotusti unelmaani ja tehdä upeita asioita. Todellisuudessa yleisö näkee kuitenkin aina vaan sen huipentuman siellä esiintyessä. Se vaatii monta hikistä treenituntia ja sen, että aina aamulla laitan ne rähjäset treenihousut jalkaan ja menen treenaamaan joko ittekseni tai jotain projektia varten. Haluan kehittää itteäni koko ajan ja päästä eteenpäin kohti seuraavia haasteita. Se oppilas-Haza ei tuu koskaan häviämään mihinkään.”

Mikä on sulle ikimuistoisin hetki tanssin parissa?

”Ikimuistosia hetkiä on tosi paljon, mut kaikista ikimuistosin on se, kun oma isä oli katsomassa mun ekaa tanssiesitystä kun oli 13-vuotias. Se oli aika hieno hetki.”

Millaisia vinkkejä antaisit nuorille tanssijanaluille?

”Pitää muistaa nauttii jokaisesta hetkestä, nimenomaan niistä treenihetkistä. Kaikista itkuista, nauruista ja hienmäärästä tanssisalissa. Toisinaan tuntuu, ettei onnistu, mutta ei pidä luovuttaa – sit vaan nousee ylös ja lisää hikeä. Lupaan, että se palkitaan. On tärkeetä muistaa nauttia siitä matkasta, jota käy kohti esitystä, koska ainakin mua se treeniprosessi on kasvattanut kaikista eniten ihmisenä ja tanssijana. Niistä hetkistä tulee opittua tosi paljon.”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

-Minna Jauho

 

 

31.3.2017 ”Esiintymisessä parasta on se itse kokemus. Ja kun yleisö tulee mukaan siihen.”

Tanssi, esiinny, loista!

Viime viikonloppuna vietettiin pääkaupunkiseudun aluetapahtumaa Loistefestaria yhteensä ennätyksellisten 900 tanssijan voimin, vau! Pääsin kulisseihin tapaamaan nuoria tanssijanalkuja kulttuuritalo Sandelsissa ja pakko myöntää, että kylminä väreinä oltiin taas – niin paljon intoa, niin paljon paloa. Taide liikuttaa, aina vain. Lauantai oli omistettu baletille, sunnuntai nykytanssille. Vantaan Vernissassa nähtiin katutansseja, Espoossa taas loistivat jazz- ja showtanssijat. Ensimmäisessä Loiste-postauksessa kuulette ballerinojen ajatuksia.

 

 

 

 

 

 

 

Tanssivat nuket / Baletti 5. lk. Vantaan Tanssiopisto

 

 

 

 

 

 

 

Pähkinänsärkijä: 1. nuken variaatio / Greta Gallerio, Tanssila

 

10-vuotias Greta esiintyi sooloteoksella Pähkinänsärkijä: 1. nuken variaatio. Tanssikoulu Tanssilassa balettia ja nykytanssia harrastava tyttö kertoi, että tanssiminen vain yksinkertaisesti on hauskaa. Eikä esiintyminenkään niin paljon edes jännitä! 11-vuotiaat Linda ja Olivia olivat mukana Vantaan tanssiopiston teoksessa Tanssivat nuket. Esiintyminen oli tyttöjen mielestä aivan hirmu kivaa ja molemmat mainitsivat, että palautteen saamisessa tärkeää on se, että tietää mitä voi jatkossa parantaa. ”Parasta tanssissa on se, et tää on joukkuelaji. Meillä on tosi hyvä yhteishenki. Ja koko ajan oppii kaikkea uutta!”Esiintymisessä parasta on se itse kokemus. Ja kun yleisö tulee mukaan siihen”, tytöt hymyilivät.

Eeva, 14, ja Minttu, 15, edustivat Heli Aallon balettikoulua teoksessa Serenade. Molemmille baletti on aina ollut se ykköslaji. ”Baletti on ihanaa, ja treeneihin on aina ihana mennä! Ja se onnistumisen tunne on ihana – se kun sä oot saavuttanut jotain.” Baletti on todella fyysistä ja tytöt mainitsevat, että esimerkiksi nilkan täytyy olla tarpeeksi vahva kärkitossuihin pehmeistä siirryttäessä. ”Esiintyminen jännittää yleensä paljon, varsinki just kun esitys on alkamassa, mutta kun musiikit lähtee soimaan, sä vaan eläydyt siihen.”

 

 

 

 

 

Bolero / Baletti 5

 

 

 

 

 

 

 

Rusetin taika / Baletin extra 1, Vantaan Tanssiopisto

 

Tamara Rasmussen Opiston ryhmä Ultrat osallistui lauantaina teoksella Kolme vuodenaikaa. Ryhmäläiset hehkuttivat, että parasta tanssissa on nimenomaan se, kun saa ilmaista omia tunteita ja unohtaa kaiken muun, eläytyä tanssiin ja haastaa itsensä. ”Ja myös se, että aina voi kehittyä. Ei oo tiettyy pistettä, millon sä oisit huipulla.””Ja meidän opistossa saadaan oikeesti ilmasta itteemme! Ja on tosi hyvä ryhmähenki, kaikki ymmärtää ja on toistensa tukena”, tytöt kertovat. Esiintymisessä ihaninta on se, kun pääsee näyttämään omat taidot ja yleisö näkee sen prosessin, joka esityksen eteen on tehty. Ja se side esiintyjän ja yleisön välillä on tärkeä. ”Kun pääsee lavalle ja siel on kaikki ne valot, se on se tietty hetki, ja se menee aina tosi nopeesti. Saa vaan olla ja kertoo kaikille omaa tarinaa, mut silti esiintyy yhdessä.” ”Nää kaikki ihanat ihmiset ympärillä!”

 Taide liikuttaa ja taide yhdistää. Mikä ois sen hienompaa.

Kuvat: (C) Anna Karila / Hattumedia

 

-Minna Jauho

 

31.3.2017 ”Lavalla on niin ihana olla, tulee niin hyvä, sellanen kutkuttava fiilis!”

Sunnuntaina Loiste jatkui Sandelsissa nykytanssin parissa.

 

 

 

 

 

 

Metsän peitossa / Kuvatanssiryhmä 

 

 

 

 

 

 

 

Oma juttu / Ultrat, Tamara Rasmussen Opisto

 

 

 

 

 

 

 

Salaisuuksia metsän siimeksessä / Baletti 3EK, Espoon tanssiopisto

 

Helsingin Tanssiopiston workshop-ryhmä esiintyi iltapäivällä teoksella Pandora’s Box. Workshop-ryhmä on intensiivikoulutus aktiivisille tanssin harrastajille. Ryhmäläisten mielestä tanssin avulla pystyy purkamaan kaikkia fiiliksiä – huononkin fiiliksen voi tanssia. ”Se on niinku elämäntapa! Tanssitaan suunnilleen jossain bussissakin! Tanssi on vaan aina ollu. Vaikee kuvitella mitä tekis jos ei tanssis”, tytöt pohtivat. Esiintymisestä ihanaa tekee se, että kaikki luottavat ryhmässä toisiinsa ja tietää, että kaikki panostavat esitykseen täysillä. ”Lavalla on niin ihana olla, tulee niin hyvä, sellanen kutkuttava fiilis! Sellanen, et tää on niinku se koti.”

 

 

 

 

 

 

 

See you, When I see you / Workshop-ryhmä, Helsingin tanssiopisto

 

 

 

 

 

 

 

Itämainen museo / Nykytanssi-ryhmä, Helsingin tanssiopisto

 

 

 

 

 

 

 

Muistojen paikka / Baletti 5EK, Espoon tanssiopisto

Tapasin myös Vantaan Tanssiopiston Nykytanssi 6.-7. lk:n, joka osallistui mukaan teoksella Itämainen museo. ”Mun mielestä parasta on se, ku sä meet lavalle ja oot ylpee itestäs. Tulee kylmät väreet kun kuulee ne aplodit! Esiintymistä ryhmäläiset kuvaavat niin, että se kolme minuuttia lavalla tuntuu sekunnilta. Aluksi jännittää, mutta lavalla on aivan älyttömän onnellinen olo. Siellä antaa vain mennä ja tuntee jokaisen liikkeensä! ”Ja kun siellä lavalla ei tavallaan oo oma ittensä kun on esiintyjän hahmossa, mut sit sitä kuitenki on – se oot sä.

Ei lisättävää. Oli upea viikonloppu. Jättimäinen kiitos jokaiselle rohkealle tanssijalle ja koko Loisteen taustajoukoille!

Kuvat: (C) Anna Karila / Hattumedia

 

-Minna Jauho

 

7.3.2017 ”Tärkeintä on mahdollisuus, että kuka vain voi innostua tanssista.”

 Olethan jo kuullut Koko Suomi tanssii -hankkeesta? Jos et, klikkaa itsesi mahdollisimman pian www.suomitanssii.fi-sivulle. Koska kuinka siistiä – saada kirjaimellisesti koko Suomi tanssimaan. Mukana on seitsemän koreografia ja kuusi eri tanssilajia, ja hankkeeseen voi osallistua kuka tahansa. Tapasin hankkeen tiimoilta opettajani, tanssitaiteilija Pia Lindyn ja otin selvää, millaista hankkeessa mukana oleminen on ollut.

Pia Lindy on tanssija-koreografi, joka työskentelee laaja-alaisesti tanssin ja taiteen parissa ja on myös mukana Koko Suomi tanssii -hankkeessa. Koreografeja haluttiin mukaan alueellisesti laajalta alueelta ja Pia onkin vaikuttanut pitkään pääkaupunkiseudun lisäksi myös Itä-Suomessa. Lajina hänen vastuullaan on oma tanssi.

”Lähtökohtana on, että jokainen luo itse sen oman tanssinsa. Se ei oo etukäteen jonkun toisen suunnittelema, hän avaa. Pialle tärkeintä tanssissa on nimenomaan kokemuksellisuus. ”Liike voi lähteä mihin tahansa suuntaan, mikä tahansa kehonosa voi johtaa liikkeeseen, pienikin on usein suurta ja se, miltä liike tuntuu, on tärkeämpää kuin se, miltä liike näyttää”, hän kertoo.

Hankkeessa mukana olevat koreografit ovat ovat kaikki luoneet omat koreografiansa ja siirtäneet tietoa ja taitoja hanketta varten koulutetuille tanssinopettajille. Koreografioita voi opetella nettisivujen kautta tai kuka tahansa voi myös tilata koulutetun opettajan paikan päälle opettamaan. Tanssin voi kuvata ja lisätä sosiaaliseen mediaan, josta käsin videoita jaetaan Koko Suomi tanssii -hankkeen sivuilla. Pia kuitenkin muistuttaa, että some on vain yksi osa hanketta. ”Tärkeintä on se, että tää on mahdollisuus, jonka kautta hyvin erilaisetkin ihmiset voi innostua tanssista. Siitä voi tulla osa ihmisten arkea. Kaikki materiaali ei välttämättä päädy someen, mutta videoiden näkeminen voi olla tosi inspiroivaa.”

Pia kokee, että tanssin kautta avautuu mahdollisuus kiinnittyä tähän hetkeen. ”Oman liikkeen kautta löytää itseään ja toisia ihmisiä ja ymmärrys itsestä ja toisista kasvaa. Se tekee meistä enemmän ihmisiä.” Nuoria taiteilijanalkuja hän rohkaisee uskaltamaan heittäytyä – samalla kuitenkin herkistyen kuuntelemaan itseä ja toisia. ”Joskus asiat vie paljon pidemmän aikaa mitä itse ajattelee, mutta unelmat tapahtuu kyllä, vaikka ei aina ihan sillä ajoituksella, mitä itse haluaa. Keskeneräisyys on kaunista ja se on osa elämää, Pia hymyilee.

Siispä – osallistu mukaan ja muista heittää haaste eteenpäin?

-Minna Jauho
 
Kuva: (C) Koko Suomi tanssii -kampanja
 

19.2.2017 Pirkanmaan MOVES kiittää ja kuittaa

Viikonlopun viimeinen katselmussetti tarjosi lattarirytmejä, Game of Thrones -musiikkia, vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä päivän ensimmäisen soolon! Ihastuttava 13-vuotias balleriina Sini Pöysti tanssi itsevarmasti ja varasti yleisön sydämet.

Viikonlopun aikana noin 400 nuorta tanssijaa pääsi näyttämään kykynsä ja nauttimaan tanssista. Alla vielä otoksia niin eiliseltä kuin tältäkin päivältä.

 

 

-Antti Järviniemi

Kirjoittaja on 17-vuotias valtakunnallisen Moves -tapahtuman tapahtumatoimituksen päätoimittaja.

 

19.2.2017 Moves nostattaa ihokarvoja ja suunpieliä

Tähän mennessä Pirkanmaan Movesissa on ehditty nähdä jo monta upeaa esitystä. Raadin jäsen Iiro Heikkilä on erittäin tyytyväinen nähtyihin esityksiin.

 

Raadin jäsenelle Iiro Heikkilälle tärkeää on se, että esiintyjät nauttivat tanssimisesta.

 

-On noussut ihokarvat pystyyn ja on saanut hymyillä kyllä reippaasti! Eikä tanssijoillakaan se tekninen täydellisyys  merkitse kaikkea, vaan se fiilis ja meininki, millä ollaan lavalla.

Viikonlopun seuraava ja viimeinen katselmus alkaa Pitkäjärven liikuntahallilla kello 15.15 ja lavalla ehtii pyörähtää vielä yhdeksän nuorta tanssijaryhmää.

-Haluan nähdä lisää! Pyrin olemaan odottamatta mitään. Ainoa asia, mikä merkitsee on se hetki. Se, mitä me raatilaiset lavalla näemme, Heikkilä kertoo.

 

Heikkilän (vas. toinen) lisäksi raadissa toimivat tänään Mariikka Kokko, Päivi Salomaa sekä Sofia Peltoniemi.

 

Tähän astiset ryhmät ovat käyttäneet esityksissään erikoisiakin rekvisiittoja ja asusteita, aina mattojen tamppaustelineistä hämähäkkimeikkeihin. Heikkilä korostaa, ettei hienoja rekvisiittoja kannata kuitenkaan pitää itseisarvona esitykselle.

-Olen nähnyt urani aikana upeita rekvisiittoja ja meikkejä ja toisaalta sellaisia, joita ilman esitys olisi toiminut ihan yhtä hyvin.

Vaikka tämän päivän aamun esityksissä ei olla toistaiseksi nähty ainuttakaan poikaa, ei Heikkilä ole huolissaan. Itseasiassa Suomi on edelläkävijä miestanssijoissa, hän jatkaa.

 

Raati on saanut nauttia nuorten lahjakkuuksien esityksistä aitiopaikoilta.

Iiro Heikkilä pitää Movesia äärimmäisen hienona mahdollisuutena nuorille.

-Hienoa nähdä, kuinka paljon Moves aktivoi nuoria ympäri Suomea ja Kangasalla kun ollaan, niin ympäri Pirkanmaata! Tämä lisää valtavasti tanssin ja nuorten näkyvyyttä.

-Antti Järviniemi

Kirjoittaja on 17-vuotias valtakunnallisen Moves -tapahtuman tapahtumatoimituksen päätoimittaja.

 

Tietoa kirjoittajista

Emil Emil Ehnström är en 20-årig kille som studerar journalistik på Social-och Kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet. Han gillar lugn och meningsfull musik och har svårt att tampas med 80-tals punk. Även teater, franska filmer och roliga noveller är kulturformer som Emil uppskattar högt.

Antti Antti Järviniemi on vuonna 1999 syntynyt kangasalalainen nuori. Hän kuuluu Kangasalan Nuorisovaltuustoon ja Tampereen Pallo-Veikkojen jalkapallojoukkueeseen. Urheilun lisäksi Antti harrastaa kirjojen lukemista, musiikin kuuntelemista sekä kirjoittamista.

Minna Minna Jauho on 21-vuotias yhteisöpedagogi-opiskelija Helsingistä ja toimii tämän kevään Nuori Kulttuuri – säätiön harjoittelijana. Hän työskentelee eri-ikäisten lasten ja nuorten kanssa ja kokee omaksi vahvuudekseen taidekasvatuksen ja kulttuurisen nuorisotyön. Minna harrastaa tanssia, valokuvaamista ja kirjoittamista.

 
 
css.php