Blogi

31.10.2014 AMK dropout

I september släpptes Kasmirs första album AMK dropout. Den här nykomlingen har tagit över Finland redan i somras då låten Vadelmavene blev årets sommarplåga. Kasmir har en ganska fräsch stil som vi saknat på den finska musikmarknaden. Han verkar vara en riktigt sympatisk typ som kan göra bra musik för finska hemmafester. Eller varför inte på vilka hemmafester som helst.

Vadelmavene är ju låten som exploderat och som alla som lyssna på en finsk radiokanal det senaste halvåret har hört. Den finns också med i filmen Kesäkaverit som kom ut i augusti. Låten är en skön och huvudet börjar genast gunga i takt med musiken. En annan låt som slagit igenom är spår nummer sex som heter Wowwowwow. Den handlar om hur man blir helt ”wowwowwow” när man ser en tjej. Den är väldigt catchy och giver bra stämning i bilen om den råkar komma på radion. Kasmir använder sig av knäppningar i flera av sina sånger, bl.a. Wowwowwow och det passar väldigt bra in och ger en bra rytm i hans låtar.

Kasmir har en modern stil och vid första ögonblicket tror man ska få en cheek gånger två men (lyckligtvis) är det en sympatisk och bra sångare man får istället. Det märks framför allt i den väldigt dramatiska låten Aavikko som också är plattans sista spår. Den passar väldigt bra som en avslutande låt för den visar att Kasmir inte bara är en purkkapoppare utan något lite mer.  Som han själv någon gång sagt så är hans stil purkkasoul. Ser framemot att få höra mer av Kasmir. Hans stil är unik i Finland och hoppeligen så kommer vi att få flera finska artiser med liknande attityd och sångförmåga som han. I väntan på det är det bara att lägga AMK dropout på repeat.

Emil Ehnström

 

27.10.2014 Taideharrastus on taloudellisesti tuottavaa – nyt se on todistettu!

Nuori teatteritaiteilijoita Teatris 2013 -tapahtumassa Helsingissä (kuva Nuori Kulttuuri -arkisto)

Nuori teatteritaiteilijoita Teatris 2013 -tapahtumassa Helsingissä (kuva Nuori Kulttuuri -arkisto)


”Ihminen tarvitsee tyydyttävään elämään toisia ihmisiä, sosiaalisia kokemuksia ja si-sältöjä näihin kokemuksiin. Taide ja kulttuuri eivät ole ainoita ratkaisuja, mutta ne tarjoavat laajalti mahdollisuuksia sosiaalisiin kontakteihin, uusiin elämänsisältöihin ja harrastuksiin, ehkä kokonaiseen työuraan.” Näillä sanoilla alkaa Taiteen edistämiskeskuksen tuottaja-läänintaiteilija Patrik Ikäläisen analyysi Kotkan Nuorisoteatterin toiminnasta. Ikäläinen on tutkinut teatterin Räjähdysvaara-näytelmään osallistuneiden nuorten toimintaa Social Return on Investment (SROI) –menetelmällä ja todennut, että jokainen teatteriin satsattu euro on tullut takaisin kasvaen korkoa 1,46 euroon.

Lomakekyselyn avoimissa vastauksissa nousi esiin itsetuntemukseen, ryhmätyötaitoihin, sosiaalisuuteen sekä ilmaisutaitoihin liittyviä havaintoja. Kaikkein eniten kerrottiin lisääntyneestä rohkeudesta, siitä, että on tullut hieman rohkeammaksi ja esiintymispelkoa on vähemmän. Joku mainitsi, että on oppinut heittäytymään ja ei jännitä toisten edessä esiintymistä enää niin paljon.
Useissa vastauksissa tuli ilmi ja huokui oman itsetuntemuksen ja – tunnon vahvistuminen, joka taas johti parempaa kykyyn tulla toimeen toisten kanssa. Käsi kädessä kulki myös ilo ja hämmästys siitä, että taiteelliset taidot kasvoivat. Osallistuja sai rohkeuden laulaa ja oppi sen tekniikkaa, nämä kaksi asiaa ruokkivat toinen toistaan.

Läänintaiteilija on tehnyt tutkimuksellaan upean avauksen siihen, mitä me sisäpiiriläiset olemme tienneet jo vuosia: taideharrastus avaa mahdollisuuden aktiiviseen osallistumiseen, itsetuntemuksen kasvamiseen ja useamman taidon oppimiseen. Ryhmässä toimiminen ja siellä omien voimavarojen testaaminen ja kasvattaminen johtavat kehitykseen, joka on vertaansa vailla. Turvallisessa ympäristössä, pedagogisesti ja taiteellisesti ammattimaisessa johdossa on mahdollisuus tehdä avauksia kasvuvaiheessa, jossa on kaikkein avoin uusille ärsykkeillä, mutta samalla hieman ehkä arka avaamaan itseään niille.

Tutkimuksessa mainitaan myös mahtavat mahdollisuudet ohjaajan kehittymiseen:

”Oman itsevarmuuden löytymisen huomaa nuorista, se on tärkeä pointti”
”Sai nähdä sen, mikä voima taiteen harrastamisella on”
”Yllättävää, kuinka paljon saa. Nuorten kanssa asioita tekee tulevaisuuteen” ”Uudenlainen omistautuminen ajankäyttöön – se oli kiinnostavaa, erilaista”
”Kun olen saanut jonkun innostumaan, niin olen nähnyt työni tuloksen”

Itselläni oli viime viikolla tilaisuus mennä Kotkaan käymään nuorisotoimenjohtaja Leena Ruotsalaisen kutsumana, ja sain myös nähdä tämän upean esityksen, Kotkan kaupunginteatterin lavalla. Totesin esityksen ohjaajalle, Pia Lunkkalle, että tämä oli tekstikirjaesimerkki siitä, miten korkeatasoinen nuorten teatteriesitys oli tehty, taiteellisen korkeatasoisesti, niin, että nuorten oma kädenjälki oli vahvasti läsnä.

Kotkassa on vahva nuorten voiman tukemisen tahtotila. Leena kierrätettyä minua päivän ajan kaupungissa, tapasin ihmisiä, joilla on vahva usko siihen, että rakennemuutoksen kourissa oleva kaupunki nousee uuteen kukoistukseen nimenomaan panostamalla nuoreen voimaan, ja haluun kasvaa vahvaksi kaupunkilaiseksi. Tavattuani mm. Pia Lunkkan en epäile hetkeäkään, etteikö näin kävisi. Hänen ja kaupunginteatterin johtajan Snoopi Sirenin mutkaton asenne nuoriin näyttäytyi lavalla voimakkaana energiana, joka on valmiina kukoistamaan. Hyvä yhteishenki nuorisotoimen kanssa tulee avaamaan ovet paitsi itsetuntemukseen, niin rautaiseen haluun tehdä Kotkasta entistä parempi paikka!

Minä uskon Kotkaan!

Panu Mäenpää
toiminnanjohtaja
Nuori Kulttuuri -säätiö

 

20.10.2014 Äärettömyyttä äärettömämpi rakkaustarina

John Greenin romaaniin Tähtiin kirjoitettu virhe perustuva samanniminen elokuva on varmasti yksi tämän vuoden odotetuimpia elokuvia. Jo kirjana suurta menestystä niittänyt tarina on elokuvan myötä kasvattanut räjähdysmäisesti suosiotaan, eikä enään puhuta pelkästään tarinasta vaan ilmiöstä.

Hazel Lancaster (Shailene Woodley) on 16-vuotias kilpirauhassyöpää sairastava sisäänpäin sulkeutunut nuori. Hänen äitinsä (Laura Dern) tulkitsee syrjäytymisen masennuksen sivuvaikutukseksi, vaikka Hazel väittää, ettei se ole masennuksen sivuvaikutus, vaan kuoleman. Hazelin äiti pakottaa hänet joka tapauksessa syöpäsairaiden nuorten tukiryhmään saamaan ystäviä ja jakamaan kokemuksiaan. Hazel ystävystyykin Isaac -nimisen pojan (Nat Wolff) kanssa, joka sairastaa silmäsyöpää. Eräänä päivänä Isaac tuo tukiryhmään mukanaan hyvän ystävänsä Augustus Watersin (Ansel Elgort), johon Hazel tuntee välittömästi vetoa. Augustus on itsekin sairastanut syöpää, jonka seurauksena hän on menettänyt toisen jalkansa. Merkkejä syövän uusiutumisesta ei kuitenkaan ole ollut enään pitkään aikaan.

Hazelin ja Augustuksen ystävyys etenee nopeasti ja jo samana päivänä Augustus pyytää Hazelin hänen luokseen katsomaan elokuvia. He päätyvät puhumaan kirjoista ja Hazel suosittelee Augustukselle lempikirjaansa Viistoa Valoa, jonka Hazel itse on lukenut lukuisia kertoja läpi. Myös Augustus rakastuu kirjaan ja hän lähettääkin kirjan kirjoittajan Peter Van Houtenin assistentille (Lotte Verbeek) sähköpostia. Vastaukseksi sähköpostiinsa Augustus saa kutsun tulla Van Houtenin luo Amsterdamiin vierailulle. Augustus haluaa, että Hazel tulee mukaan, sillä hänhän suositteli Augustukselle kirjaa. Hazel saa vanhemmiltaan luvan lähteä mukaan matkalle, mutta se on lähellä peruuntua Hazelin terveydentilan huononnuttua ja hänen jouduttua tilapäisesti sairaalaan. Lääkäreiden suosituksia uhmaten Hazelin perhe ja Augustus lähtevät matkalle kohti Amsterdamia.

Hazel ja Augustus kokevat matkansa aikana monenlaisia vaiheita. Heidän lempikirjailija Peter Van Houten (Willem Dafoe) paljastuukin kärttyiseksi yksinäiseksi juopoksi ja Augustus kertoo Hazelille, että hänen syöpänsä on uusiutunut ja levinnyt laajemmalle alueelle, kuin odotettiin. Surullisten uutisten vastapainoksi he saavat ensisuudelmansa ja heidän tunteensa toisiaan kohtaan syvenevät. Kotiin palaamisen jälkeen Augustuksen tila heikkenee nopeasti ja hän päättää järjestää itselleen hautajaiset, joihin vain Hazel ja Isaac on kutsuttu. Muutamaa päivää myöhemmin Augustus kuolee ja koittaa aika aivan oikeille hautajaisille. Hazelin hämmästykseksi Peter Van Houten ilmestyy paikalle Augustuksen hautajaisiin ja tarina saa odottamattoman lopun.

Vuoden itkettävimmäksi elokuvaksikin kuvailtu elokuva ottaa katsojansa vahvasti mukaan päähenkilöiden tunnetiloihin ja kokemuksiin. Elämä, kuolema, ja rakkaus yhdistettynä samaan tarinaan on varmasti sellainen yhdistelmä, joka ei säästele kyyneleitä. Oli lähellä, etten olisi itsekin tirauttanut muutamaa kyyneltä, mutta pidin itseni miehenä. Toisin sanoen itkin vasta kotona. John Greenin oivaltavat ja romanttiset kielikuvat valloittavat paitsi katsojan/lukijan sydämen, myös ns. ”nuorten” sosiaaliset mediat. Internetissä surffatessa ei voi olla törmäämättä TFIOS -lainauksiin (Tähtiin kirjoitettu virhe, eng. The Fault In Our Stars). Nuoriin pureva sarkastinen huumori on varmasti myös yksi suosion syy. Vaikka nuoret ovatkin ottaneet tarinan omakseen, ei se estä muita ikäluokkia lukemasta kirjaa ja/tai katsomasta elokuvaa. Ja siitä huolimatta, että tarinaa mainostetaankin varmana itkettäjänä, ei komedian ystävien kannata pelästyä sitä. Se sisältää draaman lisäksi myös huumoria, mikä luokin siihen täydellisen tasapainon surun ja huumorin välille.

Monesti kehotetaan lukemaan kirja ennen elokuvan katsomista, mutta tässä tapauksessa sillä ei niinkään ole väliä. Itse luin kirjan vasta elokuvan jälkeen, ja mielestäni elokuva vain tuki kirjaa mielikuvan hahmoittamisessa. Tarina kestää kulutusta ja elokuvan ohjaaja Josh Boone ei ole ottanut liikaa vapauksia alkuperäisen tarinan muokkaamiseen, vaan elokuva myötäilee kirjan tunnelmaa ja tapahtumia. Elokuvan päähenkilöt Shailene Woodley ja Ansel Elgort näyttelivät upeasti roolinsa, uskottavasti ja vakuuttavasti. Ei ole varmasti helppoa samaistua nuoreen, jonka jokaisessa päivässä kuoleman pelko on läsnä. Vaikka kirjassa ei olekaan näyttelijöitä esittämässä henkilöiden ilmeitä ja äänen eri vivahteita, ne löytyvät kirjasta. Greenin sanavalinnat, kielikuvat ja vertaukset ajavat näyttelijän asemaa kirjassa hyvin onnistuneesti. Kirjan lukeminen alkuperäiskielellä toi uuden ulottuvuuden tarinaan. Se, että olin nähnyt elokuvan ennen kirjan lukemista auttoi myös vaikeiden englannin kielisten oireiden ja erilaisen terveyteen liittyvän sanaston ymmärtämisessä.

Monille tv-sarjoille käy niin, että ne on mainostettu puhki jo ennen niiden alkamista. Kun jokaisesta suunnasta alkoi tulvia TFIOS -lainauksia ja ylistäviä elokuva-arvosteluja, ajattelin, että tämä on taas yksi niitä ylihypetettyjä ja -arvostettuja elokuvia, mutta niin ei ollut. Se oli todella niin hyvä kuin kaikki kertoivat. Suosittelenkin aivan jokaista, joka yhtään epäilee, että voisi mennä elokuvan katsomaan tai lukea kirjan: tehkää se! Olen sataprosenttisen varma, että et tule pettymään!

-Antti Järviniemi

 

19.10.2014 Paddling för nybörjare

I fredags så hade ett gäng från Åbo Svenska Teater tagit sig till Övidsborg i Evitskog för att spela pjäsa ”Paddling för nybörjare”. Jag var naturligtivs på plats för att dra ner medelåldern. Paddling för nybörjare är en komedi med mörk humor som handlar om en märklig död på Frank (som spelas av Bror Österlund). Det märkliga med den döden är att den aldrig egentligen skedde. Frank har nämligen tillsammans med sin fru Berit (som spelas av Monica Nyman) haft en del ekonomiska problem och har därför iscensatt Franks död för att få pengar av försäkringsbolaget så de kan åka i väg till Kuba. Franks och Berit har två vuxna barn, Carola och Kevin, som spelas av Daniela Franzell och Peter Ahlqvist. Barnen får inte veta att pappans död är en bluff och de tar det ganska hårt. Dessutom har hela familjen en mystisk polis (som spelas av Jerry Wahlforss) hack i hälarna fastän fallet med Franks död är avslutat.

Pjäsen är väldigt rolig och alla de olika karaktärerna är sådana man blir både skrattar och irriterar sig på. Just då som allt verkar ordna sig så blir det mer trubbel. Framför allt Peter Ahlqvist gör en fantastisk prestation och man vill gå upp på scenen och ruska till Kevin så att han skulle bli mindre neurotisk. Polisen som dyker upp här och var så ger också ett väldigt irriterande intryck. Han är verkligen en sådan polis som man inte vill ha att utreda ett brottsfall (framför allt inte ett oäkta brottsfall). Dessutom så är han stundvis ute efter Carola som i början verkar falla för hans charm men senare märker vilken slusk han är.

Paddling för nybörjare är en pjäs man kan rekommendera med ett leende på läpparna till såväl ung som gammal.

Emil Ehnström

 

16.10.2014 Kahdeksan vuotta, kahdeksan ilon aihetta!

Tänään tulee kuluneeksi tasan kahdeksan vuotta siitä, kun astuin Nuoren Kulttuurin palvelukseen. Muistan edelleen hyvin kirkkaasti sen ensimmäisen päivän, kun edeltäjäni Helena Peltola-Yrjölän kanssa aloimme läpikäymään NK:n edellisiä 36 vuotta, puhumattakaan Henkisten kilpailujen historiasta, alkaen vuodesta 1947. Kolmessa päivässä läpi käyttiin siinä sitten kompaktisti koko menneisyys ja torstaina sitten Helena jäikin eläkkeelle, jätten minut 43 kansion kanssa ihmettelemään, että jahas. Sitten mentiin.

Kahdeksan yhteisen vuoden kunniaksi ajattelin tässä nyt listata kahdeksan kovaa kohtaa, jotka vuosien varrella ovat tulleet vastaan ja jotka tekevät tästä työstä tekemisen arvoista.

1.) Nuori Kulttuuri –strategia 2011-2020. Tullessani töihin silloisella järjestelmällä ei ollut suurtakaan runkoa, miten mukaan toimintaa tehtiin, sillä Helenalla oli ollut tiukasti asia hallussa. Ensimmäisen vuoden jälkeen Nuori Kulttuuri –toimikunta aloitti kaksivuotisen työnsä, jossa asiantuntijaryhmät kuulivat kentän työntekijöitä ja strategiaa alettiin laatimaan nimenomaan alhaalta ylöspäin, jotta siitä tulisi mahdollisimman konkreettinen ja työhön sopiva. Silloinen toimikunnan puheenjohtaja, nykyinen säätiön neuvottelukunnan varapuheenjohtaja, Hannu Kareinen johti työn päätökseen riuskasti, ja strategia luovutettiin ministeri Wallinille joulukuussa 2010. Ensimmäistä kertaa Nuori Kulttuuri –toiminta sai pitkän ajanjakson suunnitelman, jonka ministeriö myös hyväksyi. Toiminta ei ollut enää vuosi -kerrallaan –periaatteella.

2.) Toiminnan säätiöittäminen 2012. Ministeriön aloitteesta aloitettiin Nuori Kulttuuri –toiminnan säätiöittäminen vuonna 2010 ja kahden vuoden valmisteluiden jälkeen päästiin itsenäiseksi toimijaksi tammikuussa 2012. Tämä oli myös suuri askel toimijalle, joka oli ollut vuodesta 1947 muiden organisaatioiden alaisuudessa ja toiminta oli ollut välillä oman työn ohessa tehtyä, nyt tuli hallinnolliseksi todellisuudeksi se, että kulttuurisella nuorisotyöllä oli oma edunvalvojansa, jonka tehtävän oli nuorille suunnatun toiminnan lisäksi myös koordinoida valtakunnallisesti työalan toimintaa ja kehitystä. Samalla, ensimmäistä kertaa koko toiminnan historian aikana, työntekijäresurssi tuplaantui, itsenäisen säätiön palveluksessa aloitti kaksi työntekijää!

3.) Palvelu- ja kehittämiskeskukseksi valitseminen. Opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksikkö on nimennyt 13 valtakunnallista nuorisotyön palvelu- ja kehittämiskeskusta, joiden nimittämisen ensi aallossa Nuori Kulttuuri –toiminta sai olla mukana. Tämä vahvisti edelleen ajatusta siitä, että toiminnallamme on pitkäjänteinen kehittämismandaatti, peruspalvelun lisäksi.

4.) Aluetapahtumajärjestäjien verkoston kasvattaminen ja tiivistäminen, yhteistyössä aluehallintoviranomaisten kanssa. Ensimmäisestä vuodesta lähtien oli itsestään selvää, että tätä työtä ei voi tehdä pelkästään oman tietokoneen äärestä. Aiemmin Nuori Kulttuuri –toimikunta oli järjestänyt kerran vuodessa yhden tapaamisen kaikille, mutta nyt lähdimme rakentamaan verkostoa niin, että me menimme sinne, missä työtä tehdään. Suomi on maana niin suuri, että käytänteet vaihtelevat suuresti, niin kulttuurisista, maantieteellisista kuin taloudellisistakin syistä, ja siksi oli luonnollista, että mietitään yhdessä ne yhteiset toimintatavat, mitkä ovat mahdollisia, mutta luodaan järjestelmä, joka antaa mahdollisuuden myös omannäköiseen toimintaan ja toteutukseen. Jokaisen alueellisen tapahtuman tuleekin olla tekijöidensä ja alueensa näköinen. Mitään tapahtumaahan ei tehdä meitä varten, vaan nuoria taiteilijoita varten, nimenomaan siellä omalla alueellaan.

Alueelliset toimijat ja heidän kanssaan muodostettu verkosto on pääverisuoni toiminnassamme. Ilman valtakunnallisesti levittyvää hyvin ihmisen verkkoa olisi mahdotonta saavuttaa, esimerkiksi tänä vuonna 263 kuntaa 320:stä, koko valtakuntaa ja sen harrastajia.

5.) Valtakunnalliset tapahtumat. Nuori Kulttuuri –puuhanainen Mirja Karppanen Kaarinasta laati opinäytetyönään ensimmäisen Nuori Kulttuuri –tapahtumajärjestäoppaan 2010, joka kokosi kaikki parhaat käytänteet viimeiseltä kymmeneltä vuodelta yksiin kansiin ja tarjosi myös uusia näkökulmia. Tämä liittyi pitkän matkan työhömme kohti tapahtumien voimakasta laadullistamista. Tapahtumat eivät ole pelkästään nuorisotapahtumia, vaan nimenomaan taidetapahtumia, joiden osallistujat ovat nuoria TAITEILIJOITA. Nuorelle Kulttuurille osallistujat ovat ensisijaisesti taiteilijoita ja sellaisina heitä tulee myös kohdella, kunnioituksella. Joka vuosi keräämässämme palautteessa nuoret listaavat nimenomaan tämän pointin yhdeksi tärkeimmistä. He saavat myös hetken, tapahtuman ajan, olla muutakin kuin nuoria. Taiteen harrastaminen johtaa mielikuvissa myös toisenlaiseen asenteeseen, niin itsellä, kuin myös ympäröivillä ihmisillä.

6.) Koulutus- ja julkaisutoiminnan kehittäminen. Nuori Kulttuuri –järjestelmässä ollaan vuosien mittaan tehty isosti työtä sen eteen, että nuorten osallistuminen varmistetaan kaikilla osa-alueilla. Toimintamme tähtää siihen, että myös ne nuoret, jotka eivät harrasta taidetta, pääsevät mukaan ja sitä olemme tehneet tapahtumatuottaja- ja toimittajakoulutusten kautta, joiden läpi on vuosien varalla mennyt lukematon määrä nuoria, tehokkaita tapahtumatyöntekijöitä. Hyvänä esimerkkinä voinen mainita nykyisen bloggarimme Emilin, joka aloitti toimittajakoulussamme ja tapahtumatoimittajakokemusten kautta on nyt valtakunnallisten tapahtumiemme toimitusten päätoimittaja. Nuori Kulttuuri pyrkii työssä pitkäjänteisyyteen, me emme ole vain kesäksi, vaan koko elämäksi.

Olemme myös vahvasti ottaneet haltuun julkaisutoimintaa liittyen kulttuuriseen nuorisotyöhön. Työala tarvitsee lihaa luittensa ympärille. Me, jotka toimimme alalla, pidämme monia asioita itsestään selvänä, mutta meidän täytyy myös pystyä sanoittamaan se, mitä teemme, niin että saamme tukea työlle myös niiltä, jotka eivät ole niin sisässä skenessä. Tätä varten olemme määrätietoisesti lähteneet kehittämään ja kokoamaan ajatuksia kulttuurisesta nuorisotyöstä.

Sen lisäksi järjestämme nykyään koulutuksellisia seminaareja ympäri maata. Uusimpana tulokkaana on Kulttuurisen nuorisotyön kehittämispäivät, jotka ensimmäistä kertaa järjestimme yhteistyökumppanien kanssa viime toukokuussa. Haluamme huolehtia siitä, ettei kukaan ole yksin työnsä kanssa. Seminaarit ovat tärkeitä kohtaamisen ja keskustelun paikkoja osallistujille, mutta ne myös vahvistavat sitä olemassa olevaa verkostoa, jonka olemme vuosien varrella keränneet.

7.) Näillä resursseilla mennään. Olen leikkimielisesti sanonut, että useimmiten kuultu lause seminaareissa on ”ei näillä resursseilla…”, ja osaksi se taitaa joskus pitääkin paikkansa. Nuoressa Kulttuurissa olemme pyrkineet laadullistamiseen siinäkin, että tehdään parasta mahdollista, mikä olemassa olevien resurssien puitteissa on tehtävissä. Ja yleensähän se on kyllä priimaa, kiitos siitä sitoutuneille työntekijöille kunnissa, kaupungeissa ja järjestöissä, jotka tekevät sitä isolla sydämellä. Meidän tehtävämme on huolehtia myös siitä, että nämä sitoutuneet ihmiset pysyvät sitoutuneina työhön. Ihmisen kohtaaminen on kaiken ydin.

8.) Nuori taiteilijuus. Yksi asia, jota ei ole tarvinnut kehittää, mutta joka on itsessään kehittynyt ja vahvistunut ja toiminut parhaimpana kimmokkeena kaikki nämä vuodet on nuori taide! Kaikissa tapahtumissamme on nuoren taiteilijan jättämä jälki yleisöön vuosi vuodelta vahvistunut, samalla kuin erinomaisissa puitteissa järjestetty, ammattimainen tapahtuma on valanut uskoa nuoreen taiteilijaa, että minä ansaitsen tämän kaiken. Vuoden mittaan tapahtumissamme kohtaa noin 10000 nuorta taiteilijaa, jotka kaikki haluavat äänensä kuuluviin ja kokea, että hän on tullut nähdyksi. Siihen me pyrimme ja sen me olemme toistaiseksi saavuttaneet. Ilman tätä kohtaa olisivat kaikki muut kohdat turhia. Mutta niin kauan kuin on elämää, on mielikuvitusta, joka johtaa luovuuteen ja sydämen viisauteen, josta voimme kaikki nauttia.

Helenan lukuihin on vielä pitkä matka, mutta jos seuraavatkin vuodet menevät yhtä nopeasti kuin nämä menneet kahdeksan, olen hyvin pian jättämässä kansioperintöä sitten seuraavalle. Toivoakseni siihen mennessä olen oppinut arkistoimaan yhtä hyvin kuin edeltäjäni.

Panu Mäenpää
toiminnanjohtaja
Nuori Kulttuuri -säätiö

 

13.10.2014 Emme ole vastuussa pelkästään omista (perusteettomista) asenteistamme

Helsingissä tapahtuneet väkivaltaiset teot ovat puhuttaneet viimeisen viikon ajan. Syyllisiä on etsitty, vaarallisia nimilistoja julkaistu ja niiden nuorisotyön ja kasvatuksen ammattilaisten niskaan on pakattu vihaa, jotka ovat peräänkuuluttaneet ymmärrystä väärintekijöitä kohtaan.

Itseäni on ihmetyttänyt se, että nyt on ikään kuin saatu vapaapassi päästää suustaan mitä tahansa, tiettyä ihmisryhmää kohtaan. Nyt on oikein sanoa täysin vapaasti mielipiteitään, vaikka ne perustuisivatkin vain omiin pelkoihin ja epäluuloihin. Erityisen huolestuttavaa on se, että tätä on nyt tehneet myös kansanedustajamme, mutu-tuntumalla.
Tärkeää olisi muistaa, että me emme vastaa vain omien, joskus perusteettomien, epäluulojen kasvattamisesta, vaan myös niiden, jotka eivät osaa vielä tietoa etsiä, eikä sitä välttämättä kriittisesti suodattaa.

Vuonna 2013, Helsingin nuorisoasiainkeskuksen kanssa, järjestämässämme nuorten teatteritapahtumassa, Teatriksessa, tutkimme nuorten itsekirjoittamia näytelmiä siltä kannalta, että mikä nuoria kiinnostaa ja huolestuttaa tällä hetkellä. Tutkijoina oli niin vertaisia nuoria kuin myös aikuisia nuorisotyön ja kasvatuksen ammattilaisia. Tulos oli mykistävä. Suurin osa nuorten itsensä kirjoittamista näytelmistä heijasteli täysin menneen vuoden julkista keskustelua työttömyydestä, lamasta ja syrjäytymisestä. Moni näytelmä käsitteli perheessä ilmeneviä ongelmia taloudellisen ahdingon ja työttömyyden takia tai sitten sitä, että syrjäydynkö minä, kun kaikkialla kerrotaan, että nuoret syrjäytyvät. Teatterin keinoin nämä nuoret yrittävät käsitellä sitä, miten selviytyä nuoruudesta maassa, jossa vallitsee syvä epätoivo ja köyhyys kolkuttavat jokaisen ovella, hetkellä millä hyvänsä. Tästä lisää tietoa saat julkaisustamme Nuori Kulttuuri: Teatraalinen vuosi 2013 (2013).

Julkiseen keskusteluun on tullut sävy, missä on oikeutettua puhua asioista, koska ”ollaan käyty keskusteluita” ja ”olen kuullut kentältä”. Tähän on mielestäni mahdollisimman pian tehtävä loppu. Mielipiteet on pystyttävä perustelemaan avoimilla, tarkastelun kestävillä faktoilla, tai sitten on oltava hiljaa.

On erittäin tärkeää muistaa, että julkilausuttu mielipide, varsinkin vallanpitäjien suusta, on painavaa sanaa. Niitä kuulemassa on myös nuoria ihmisiä, joiden mielipiteet yhteiskunnasta voivat olla vasta muotoutumassa ja mielestäni väärin sekä syrjiä joitain ihmisryhmiä, että antaa kuva, että on oikein syrjiä, koska jokin ihmisryhmä on erityisesti mutu-tuntumalla vaarallinen. On ilmeisesti helpompaa kantaa vastuuta nuorten alkoholinkäytöstä kuin asennekasvatuksesta.

Oli erinomaista, että Teatriksessa näimme nuoria, joilla oli mahdollisuus taiteen keinoin käsitellä erilaisia ärsykkeitä ympäröivästä yhteiskunnallisesta keskustelusta, mutta kaikilla tähän ei ole mahdollisuutta. Siksipä onkin tärkeää muistaa, ennen kuin avaa suunsa kertoakseen lisää mutu-fiiliksiä, mistä ne omat mielipiteet juontavat juurensa. Syyllisen etsiminen ”kentän ääneen” perusteluilla on yksinkertaisesti naurettavaa.

Kentän ääni ja käydyt keskustelut ovat antaneet minun ymmärtää, että jääkiekko on lopetettava ja kaikki huippu-urheiluun laitetut rahat on suunnattava taidekasvatukseen. Ei, en voi paljastaa lähteitä, mutta kyllä tämä on ihan varmasti totta. On, on.

Panu Mäenpää
toiminnanjohtaja
Nuori Kulttuuri-säätiö

 

6.10.2014 Itämainen tuulahdus Suomen syksyyn!

Japanilaiset jumalhahmot valloittivat viime keskiviikkona Kangasalan lukion auditorion, kun japanista Suomeen asti matkannut Naomi Utamakura aloitti Euroopan kiertueensa kahdella esityksellä. Suomalaiseen makuun hyvin eksoottinen ja erilainen show on varmasti näillä leveyspiireillä melko ennennäkemätön.

Kojiki -niminen vanhaan japanilaiseen kansalliseepokseen pohjautuva musiikkiesitys kertoo Japanin jumalten vaikutuksesta Japanin maan ja kansan historiaan. Kertomuksessa on havaittavissa hyvin paljon yhteisiä tekijöitä Suomen kansalliseepoksen Kalevalan kanssa, toki omalla itämaisella tavallaan esitettynä ja kerrottuna. Utamakuran japanilaisiin perinteisiin nojaava puvustus toi muuten hyvin pitkälti kuuloaistiin pohjautuvaan esitykseen oman ripauksensa ja havainnollisti samaan aikaan hienosti japanilaista kulttuuria. Taustalla pyörinyt videoesitys oli myös oivaltavasti keksitty shown visuaalisen puolen vahvistamiseksi ja kertomuksen tapahtumien kuvaamiseksi.

Sen lisäksi, että Naomi Utamakura oli yksinään lavalla laulamassa ja tanssimassa koko puolitoistatuntisen esityksen ajan, oli hän myös itse säveltänyt kansalliseepoksen sadut laulettavaan muotoon. Vaikka Utamakuran laulut eivät olleetkaan aivan minun tyyppistäni musiikkia, lauloi hän mielestäni oikein hyvin ja pääsi kunnioitettavan korkeisiin äänialoihin. Äänialojen vaihtelu mahdollisti myös kertomuksen tunnelman välittymisen katsojalle, sillä henkilökohtaisesti ainakaan en japanin kielisestä laulusta juuri konichiwaa enempää ymmärtänyt. Myös videoesityksen englannin kielinen selostus auttoi katsojaa pysymään mukana kertomuksen juonessa.

Esityksen jälkeen sekä Naomi Utamakuralla, että muutamalla katsojalla oli tunteet pinnassa. Kangasalta Utamakuran Euroopan valloitus jatkui yleisön kiitosten saattelemana Helsingin kautta Puolaan. Suomalais-Japanilainen Yhdistys ry ja yhteistyökumppanit Harjula Production, Kangasalan kulttuuripalvelut sekä Kangasalan lukio ansaitsevat myös vähintään yhtä suuret kiitokset esityksen järjestämisestä!

Saliin sisään astuessani ajattelin, etten voisi kirjoittaa tapahtumasta Nuori Kulttuurin blogiin. Katsojien keski-ikä näet hipoi lähemmäs viittäkymmentä ikävuotta. Esityksen jälkeen kotimatkalla pohdin miksei se tavoittanut lainkaan muita nuorempaa sukupolvea edustavia katsojia. Mielestäni se olisi hyvin soveltunut myös muille nuorille, ja tuskin Utamakurakaan on ajatellut millekään tietylle ikähaarukalle esitystään kohdentaa. Kauaa ei tarvinnut miettiä, kun päädyin tulokseen, että tapahtuman mainostus on epäonnistunut. Itsekin bongasin sattumalta esityksen mainoksen. Jo mainoksen löytämistä voitaisiin pitää saavutuksena, sillä muita mainoksia tapahtumasta en sitten nähnytkään. On sääli, että esiintyjä tulee Kaukoidästä asti, eikä tapahtumaa mainosteta lähes ollenkaan. Uskallan nimittäin väittää, että tuttavapiiristänikin olisi ainakin muutamia nuoria saatu paikalle. Joka tapauksessa olen tyytyväinen, että itse eksyin katsomon penkkiin yhden illan ajaksi.

-Antti Järviniemi

 

5.10.2014 Indieflix och kortfilmer

Filmer och serier är jättepopulära och dom har fått ett uppsving i samband med att tjänster som netflix tagits i bruk. Det så inte många vet om är att det finns en liknande tjänst som heter Indieflix. Indieflix (Indie står för independent) fungerar på samma sätt som Netflix men har ett HELT annat innehåll. Här finns inga Orange is the new black eller nyaste James Bondfilmen. Här finns intressantare grejer. Indieflix har ett utbud som består till en stor del av kortfilmer, animationer, dokumentärer och andra videon som gjorts med liten budget och med självständiga filmmakare utan några stora bolag bakom sig.

Jag gillar själv kortfilmer väldigt mycket. Konceptet är bra för alla orkar följa med genom hela filmen och det blir som ett litet skutt in i en annan värld. Eftersom som filmerna kommer från jorden alla olika hörn så finns det väldigt stor variation i utbudet. Till och med Finland har ett par videon på Indieflix. Tyvärr så finns det variationer också i kvalitén men det är ändå inget Youtube med nittio procent skräp och ynka tio procent bra. Men Indieflix kan också vara en bra kanal att sprida sina egna lite mer satsade hemvideon.

Jag kan rekommendera en första kortfilm att se på Indieflix. The Saga of Biorn. Den handlar om en viking (alla nordbor gillar väl att man gör filmer om vikingar) som heter Biorn och han vill dö i krig så han får komma till Valhalla som en äkta viking. Sen följer man med hans försök att dö i strid och tro det eller ej men det är svårare än man kan tro. Många av kortfilmerna är väldigt roliga och det finns framför allt väldigt mycket mörk humor (det finns till och med en egen kanal med enbart mörk humor). Så gå nu in och kolla lite roliga kortfilmer och om du råkar vara bosatt i huvudstadsregionen så får du indieflix gratis via stadsbiblioteket. Lönar sig att kolla med det lokala biblioteket. Så för att få dig ett gott skratt, kolla kortfilmer!

Emil Ehnström

 

1.10.2014 Kulttuurinen nuorisotyö on yhteiskuntaan kasvamista

Tällä viikolla vietetään nuorisotyön viikkoa eri puolilla Suomea. Teemaviikolla pyritään tuomaan esiin nuorisotyötä, sen menetelmiä ja tekijöitä. Samalla pyritään nostamaan myös työmuodon profiilia; nuorisotyö on muutakin kuin biljardikeppiin nojaamista. Hupparit päällä.

Nuori Kulttuuri –säätiö vastaa omalta osaltaan yhdestä voimakkaimmin kasvavista nuorisotyön muodoista: kulttuurisesta nuorisotyöstä. Tämä taidelähtöinen menetelmä on saavuttanut vahvaa jalansijaa nuorisotyökentällä ja sen tehtävä nuoren kokemusmaailman tulkkina on kiistaton. Taide on kulttuurisessa nuorisotyössä nimenomaan väline, foorumi, jossa on mahdollista kokea, kokeilla, tutustua ja tuntea. Välinearvo ei kuitenkaan taiteen merkitystä alenna, vaan tukee taiteen ja luovuuden käytettävyyttä kaikilla elämän osa-alueilla; taide ei kuulu vain taidehörhöille, se on luonnollinen osa meidän kaikkien arkipäivää.

Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO julkaisi vastikään tutkimustuloksia kansainvälisissä vaihdoissa olleiden nuorten kokemuksista taidelähtöisten menetelmien käyttämisestä. Tutkimuksessa todettiin, että luovat ja taiteellisen menetelmät edistivät erittäin tehokkaasti peruskansalaistaitojen, ns. avaintaitojen omaksumista. Lisäksi todettiin, että monet osallistujat olivat kokeneet itsetuntemuksen kasvun ja oman kulttuurin tapojen ja toimintamallien tiedostamisen vahvaksi saavutukseksi omassa hankkeessaan. Luovilla menetelmillä ja taidelähtöisellä toimintatavalla päästään vahvasti paitsi oman itsen ytimeen, niin myös tunnustelemaan omaa, ympäröivää yhteiskuntaa.

Nuori Kulttuuri –säätiö määrittelee kulttuurisen nuorisotyön kolmeksi tavoitteeksi henkilökohtaisen kasvun, taiteen taidon oppimisen ja aktiiviseksi kansalaiseksi kasvamisen. Kaikkiin kolmeen tavoitteeseen kulttuurinen nuorisotyön pyrkii, taiteen tekemisen avulla. Viime vuonna Helsingissä järjestämämme nuorten teatteritapahtuma Teatris keräsi 47 nuorten teatteriryhmää koolle ja ryhmien esittämiä näytelmiä oli tulkitsemassa aikuisten asiantuntijaryhmä ja nuorten vertaisryhmä. Tuloksena oli kattava näkymä suomalaisen nuoren arkeen. Nuorten itsensä kirjoittamat näytelmät käsittelivät pitkälti taloudellisen laman vaikutuksia omassa perheessä sekä jatkuvaa nuorten syrjäytymisestä käytävää keskustelua. Kaiken kaikkiaan oli nähtävissä voimakas yhteiskunnallinen ote, joka oli kanavoitu esille teatterin keinoin. Lisää tästä aiheesta voi lukea säätiön julkaisusta, joka on saatavilla toimistostamme.

Kulttuurista nuorisotyötä tekevä nuorisotyön ammattilainen on lautturi kahden maailman välillä, taiteen ja kasvatuksen. Kulttuurisen nuorisotyön lautalla mahdollistetaan nuorella turvallinen paikka kohdata itsensä taiteen kautta ja peilata uusia kokemuksia yhteiskuntaa ja itseään vasten.

Nuorten passiivisuus on silmänlumetta. Nuoret ovat aktiivisia yhteiskunnan jäseniä, joiden tapa käsitellä asioita voi olla erilainen. He eivät välttämättä pysty, saati halua, käyttää niitä keinoja ja termejä, mitä me käytämme, ja hyvä niin. Kulttuurinen nuorisotyö pystyy taiteen keinoin tuomaan esille sen, mikä pinnan alla kuplii ja samalla myös osallistamaan nuoret oman ympäristönsä ymmärtämiseen ja sen muokkaamiseen, itselleen, paremmaksi. Kulttuurinen nuorisotyö on myös yhteiskunnallista nuorisotyötä.

Taide ei pelasta kaikkea, mutta melkein.

Panu Mäenpää
toiminnanjohtaja
Nuori Kulttuuri -säätiö

 

22.9.2014 Yöllisen koiran merkillinen tapaus

Christopher Boone, koko nimi Christopher John Francis Boone, on 15 vuotta vanh…ei! 15 vuotta, 3 kuukautta ja 2 päivää vanha autisti, joka asuu isänsä kanssa. Tarkalleen ottaen hän on asperger-autisti. Hän on matematiikkanero, joka suorittaa koulunsa ensimmäisenä oppilaana ikinä matematiikan A-tason kokeen. Sen lisäksi hänellä on lemmikkirotta Toby, jolla ei muuten ole paiseruttoa. Christopher elää kaksin isänsä kanssa, koska hänen äitinsä on kuollut sydänkohtaukseen. Vai onko sittenkään?

Wellington on murhattu! Wellington on Christopherin ja hänen isänsä Edin naapurin Eileen Smithin koira ja Christopherin ystävä. Christopheria epäillään koiran murhasta ja hän joutuu poliisin kanssa vaikeuksiin. Kuulustelut kuitenkin sujuvat nopeasti, sillä hän ei kykene valehtelemaan. Hän saa kuitenkin varoituksen poliisin lyömisestä. Viranomaisten mielestä koiran murha on liian vähäpätöinen rikos tutkittavaksi, joten Christopherin on tehtävä tutkimukset itse. Ed kieltää häntä, mutta eihän hänkään ole aina totellut sääntöjä. Kerran hän ajoi yli neljääkymmentä neljänkympin alueella. Siispä Christopher ryhtyy tuumasta toimeen ja alkaa tutkimaan kuka on syyllinen. Kysellessään naapureiltaan tietoja hän saa selville, että hänen äidillään oli ennen kuolemaansa suhde heidän naapurissa asuneeseen Ronny Smithiin. Kaikki saamansa tiedot Christopher listaa kirjaansa. Kun Ed löytää poikansa kirjan ja lukee sen sisältämät tiedot, hän takavarikoi sen ja kieltää Christopheria enään puhumasta naapureilleen. Tästä saakin alkunsa aivan toisenlainen ja odottamaton seikkailu.

Ed saa kiireellisen kutsun töihin ja Christopher jää yksin kotiin. Mihinköhän Ed oikein piilotti sen kirjan? Ei aikaakaan kun Christopher jo löytää kirjansa. Mutta. Samalla löytyy jotain muutakin. Kirjeitä. 42 kirjettä, mikäli tarkkoja ollaan. Ne kaikki on osoitettu hänelle. Ja ne ovat kaikki äidiltä. Mutta hänenhän piti olla kuolllut?  Ed tulee kotiin ja löytää lapsensa lattialta keskeltä valkoista kirjekuorimerta. Edin on pakko kertoa totuus. Totuus äidistä ja siitä, kuka Wellingtonin oikein tappoi. Pelko ja totuuden kaipuu saavat Christopherin kohtaamaan omat rajansa ja ylittämään ne matkalla äitinsä luo.

Mark Haddonin ja Simon Stephensin bestseller-romaaniin The Curious Incident of the Dog in the Night-Time perustuva Tampereen Työväen Teatterin näytelmä on samaan aikaan sekä mysteerinen että koskettava. Otso Kauton ohjaama Yöllisen koiran merkillinen tapaus sai Suomen kantaesityksensä tämän kuun toisena päivänä. Päähenkilöä Christopheria esittävän Jyrki Mänttärin fyysinen ja verbaalinen esittäminen toivat upeasti esille elämää autistin näkökulmasta. Erityisen ihailtavaa oli Mänttärin kokonaisvaltainen omistautuminen roolihahmolleen. Hän oli lavalla lähestulkoon sataprosenttia esityksen ajasta ja hänen vuorosanojensa määrä lähentelee varmasti tähtitieteellisiä lukuja. Omalla tavallaan hyvin yksinkertainen, mutta monikäyttöinen lavastus toimi täydellisesti ja loi illuusion paljon suuremmasta lavasta kuin mitä näyttämö oikeasti oli. Kuten Christopher näytelmässä totesi; teatteri on melkein kuin valehtelemista, sillä siinä esitetään jotain mitä ei oikeasti ole olemassakaan.

Synkistä alkukohdista ja aiheistaan huolimatta tarina sisältää rutkasti huumoria sekä ilonkyyneliä. En kuitenkaan suosittele sitä kovin nuorille, enkä ensimmäiseksi teatterikokemukseksi jo pelkästään juonensa vuoksi, mutta näytelmässä on myös ehkä tarpeettomastikin mässäilty roisilla kielenkäytöllä ja väkivallalla. En myöskään suosittele sitä lyhytjännitteisille, sillä kaksi ja puolituntinen näytelmä oli mielestäni venytetty liian pitkäksi kestoltaan, ja muutamissa kohtauksissa kerronta jäi laahaamaan paikoilleen.

Uskoisin joka tapauksessa näytelmän onnistuneen tarkoituksessaan, eli levittää tietoa aspergerin syndroomasta, sekä herättää keskustelua. Minua ainakin näytelmä puhutteli. Ja mitä ilmeisimmin on puhutellut muitakin, sillä sali oli lähes viimeistä penkkiä myöten täynnä vielä melkein kahden kokonaisen esitysviikonkin jälkeen. Väitän, että kukaan joka on kyseisen näytelmän nähnyt, ei ole pettynyt tai ei ole ainakaan lähtenyt kotimatkalle tyhjin käsin. Britanniassa Lontoon National Theatren kantaesityksenä samainen näytelmä valittiin vuoden parhaaksi näytelmäksi ja tuskinpa Suomessakaan jäädään kauas samasta tittelistä.

-Antti Järviniemi

 

Tietoa kirjoittajista

Emil Emil Ehnström är en 20-årig kille som studerar journalistik på Social-och Kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet. Han gillar lugn och meningsfull musik och har svårt att tampas med 80-tals punk. Även teater, franska filmer och roliga noveller är kulturformer som Emil uppskattar högt.

Antti Antti Järviniemi on vuonna 1999 syntynyt kangasalalainen nuori. Hän kuuluu Kangasalan Nuorisovaltuustoon ja Tampereen Pallo-Veikkojen jalkapallojoukkueeseen. Urheilun lisäksi Antti harrastaa kirjojen lukemista, musiikin kuuntelemista sekä kirjoittamista.

PanuKolmas blogaaja on säätiön toiminnanjohtaja Mäenpää. Panu Mäenpäällä on vahva tausta niin nuorisotyössä kuin taidekasvatuksessa, teatteri-ilmaisun ja draamapedagogiikan aloilla. Panu Mäenpää on toiminut Nuori Kulttuurissa kulttuurisuunnittelijana vuodesta 2006 ja säätiön toiminnanjohtajana vuodesta 2012.

 
 
css.php