”Uskalla tanssia – tosissaan, mut ei totisena!”

Kulttuuritalo Virrassa käy kuhina. Täällä on tänään nähty yli 30 tanssiryhmää Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueelta. Yksi ryhmistä on ollut Lappeenrannan tanssiopiston Street 5. ”Tosi hyvä fiilis”, tanssijat toteavat yhdestä suusta, kun aloitamme haastattelun esiintyjien kanssa. Monipuolisen tanssitaustan omaavat tytöt ovat osallistuneet MOVESiin teoksella BlurBlur. ”Saatiin rakentavaa ja kehittävää palautetta, jotta voidaan viiä tää vielä paremmalle tasolle.” ”Ja viiäänkin!”, kuuluu vierestä.

Katutanssit ovat ehdottomasti kaikista lähimpänä ryhmäläisten sydäntä. Tanssiessa pääsee ilmaisemaan itseään – ja saa olla juuri se, kuka on, oma itsensä. ”Se tuo sellasta rohkeutta, ja itsetunto kasvaa.” Street-lajeille on tyttöjen mukaan ominaista juuri se, että ihan tarkkoja ohjeita ei ole eikä kukaan sano, mitä pitää tehdä. Omat liikkeet pääsee itse luomaan ja freestailaaminen on tärkeä osa koko katutanssikulttuuria. ”Mikään ei oo periaattees väärin”, tytöt pohtivat. ”No rules!” huikkaa ryhmänohjaaja Michael Geppert sivusta. ”Ja mitään ei pidä hävetä, ei oo todellakaan noloo jos ei osaa jotain. Kukaan ei tuomitse sua”, he jatkavat. ”Pitää vaan uskaltaa! Tanssia ei opi opettelemalla, sen oppii tanssimalla.”

 Katutansseihin kuuluu paljon erilaisia alalajeja kuten esimerkiksi hiphop, popping, locking ja breakdance. ”Just joku hoppiki on niin sellasta, et itsevarmuus kasvaa tosi paljon. Tää on tosi kokonaisvaltasta eikä rajotu vaan siihen, et ollaan tanssisalissa. Tähän kuuluu koko se kulttuuri, musiikki ja kaikki”, ryhmäläiset summaavat.

No entä, miksi juuri tanssi? ”Aina ku tanssii, nii sen pienen täydellisen hetken kaikki on vaa parhain päin. Kun tulee tunnille, kaikki on hyvin. Saa olla täysin se, kuka sie oot”, tytöt hymyilevät ja katsovat toisiaan liikutuksen kyyneleet silmissä. ”Ja tää meidän ryhmä! Meillä on mieletön ryhmähenki. Voidaan kulisseissa just ennen esitystä vaa jammailla yhessä vaikka kansantanssin tai baletin tahtiin”, he nauravat.

Esiintymisessä parasta on se kontakti yleisön kanssa. Lavalla teoksen saa tanssijoiden mielestä nostettua nextille levelille ja kova harjoittelu palkitaan. Fiilis on jännä ja adrenaliinia täynnä. ”Se on parasta, kun saat ihmisen tuntee jotakin, kun jollekin tulee tippa linssiin.” ”Ennen esitystä jännittää, mut se purkautuu lavalla. Siellä tulee se, et mie kuulun tänne.” ”Lavalta on niin kiva lähteä ryhmän kanssa pois, kun tietää, että se meni hyvin. Ja vaikkei aina meniskään, niin ryhmä on silti aina tsemppaamassa.” Ja parasta on myös se, kun voi saada opettajan ylpeäksi.

 Tanssin suhteen tyttöjen suurin unelma on se, että sitä pääsee aina tekemään. Tanssia ei tahdo koskaan lopettaa ja se on tärkeä osa elämää normiarjen keskellä. ”Miun unelma ois se, et vois olla lavalla – tanssii, laulaa ja koskettaa ihmisii. Vähä niinku Beyonce! Jos saan mahdollisuuden, niin tiiän, et siihen mie tartun”, eräs ryhmäläisistä hymyilee. ”Ja sit oot lämppäämässä Beyoncee!” ”Ei ku se on miun lämppäri!” Aivan mahtavaa! Tyttöjen viesti kaikille on, että jos yhtään mietit, niin uskalla kokeilla tanssia iästä, sukupuolesta tai mistään riippumatta. Tanssista on paljon hyötyä, koko ajan oppii uutta ja mieli voi hyvin. ”Uskalla tanssia – tosissaan, mut ei totisena!”

 

 

 

 

 

Kuva: (C) Michael Geppert

 

Teksti: Minna Jauho

 

 

0 vastausta

Voit käyttää jonkin verran HTML:ää




Tietoa kirjoittajista

Emil Emil Ehnström är en 20-årig kille som studerar journalistik på Social-och Kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet. Han gillar lugn och meningsfull musik och har svårt att tampas med 80-tals punk. Även teater, franska filmer och roliga noveller är kulturformer som Emil uppskattar högt.

Antti Antti Järviniemi on vuonna 1999 syntynyt kangasalalainen nuori. Hän kuuluu Kangasalan Nuorisovaltuustoon ja Tampereen Pallo-Veikkojen jalkapallojoukkueeseen. Urheilun lisäksi Antti harrastaa kirjojen lukemista, musiikin kuuntelemista sekä kirjoittamista.

Minna Minna Jauho on 21-vuotias yhteisöpedagogi-opiskelija Helsingistä ja toimii tämän kevään Nuori Kulttuuri – säätiön harjoittelijana. Hän työskentelee eri-ikäisten lasten ja nuorten kanssa ja kokee omaksi vahvuudekseen taidekasvatuksen ja kulttuurisen nuorisotyön. Minna harrastaa tanssia, valokuvaamista ja kirjoittamista.

 
 
css.php