”Se oppilas-Haza ei tuu koskaan häviämään mihinkään.”

Tapasin sunnuntaina Loisteen tämänvuotisen taiteellisen johtajan Haza Hajipoorin. Haza työskentelee laaja-alaisesti tanssin kentällä tanssijana, tanssinopettajana ja koreografina. Seuraavassa hieman Hazan kuulumisia ja vinkkejä nuorille tanssitaiteilijoille.

Hei! Millaista on ollut olla Loisteen taiteellinen johtaja?

”On ollut superiso kunnia olla tässä tehtävässä. Oon itte aloittanut samankaltasessa tapahtumassa 15 vuotta sit ja muistan edelleen, kuinka tärkeetä se saatu palaute oli. Tää on ollut yks hienoimpia kokemuksia! Sitä aina aattelee, et parhaimmat kicksit tulee isoista areenakeikoista, mut sit kun tulee tänne ja näkee näitä tanssijanalkuja, niin fiilis on niin hyvä – ellei jopa parempi. Halusin, että Loisteen raati olis mun näköinen. Halusin mukaan sellasia tyyppejä, joita kunnioitan ja joilta haluisin itsekin palautteen.”

Millainen sun tanssitausta on ja miltä se tuntuu, kun omasta harrastuksesta tulee työ?

”Päätin 12-13-vuotiaana etsiä itselleni uuden harrastuksen ja päädyin kokeilemaan tanssia. Puolen vuoden jälkeen mulla oli jo joku 30 tuntia viikossa, mutta en vielä sillon ajatellut, että siitä tulisi ura. Sit kävikin vähän toisin ja nyt saan elää niin sanotusti unelmaani ja tehdä upeita asioita. Todellisuudessa yleisö näkee kuitenkin aina vaan sen huipentuman siellä esiintyessä. Se vaatii monta hikistä treenituntia ja sen, että aina aamulla laitan ne rähjäset treenihousut jalkaan ja menen treenaamaan joko ittekseni tai jotain projektia varten. Haluan kehittää itteäni koko ajan ja päästä eteenpäin kohti seuraavia haasteita. Se oppilas-Haza ei tuu koskaan häviämään mihinkään.”

Mikä on sulle ikimuistoisin hetki tanssin parissa?

”Ikimuistosia hetkiä on tosi paljon, mut kaikista ikimuistosin on se, kun oma isä oli katsomassa mun ekaa tanssiesitystä kun oli 13-vuotias. Se oli aika hieno hetki.”

Millaisia vinkkejä antaisit nuorille tanssijanaluille?

”Pitää muistaa nauttii jokaisesta hetkestä, nimenomaan niistä treenihetkistä. Kaikista itkuista, nauruista ja hienmäärästä tanssisalissa. Toisinaan tuntuu, ettei onnistu, mutta ei pidä luovuttaa – sit vaan nousee ylös ja lisää hikeä. Lupaan, että se palkitaan. On tärkeetä muistaa nauttia siitä matkasta, jota käy kohti esitystä, koska ainakin mua se treeniprosessi on kasvattanut kaikista eniten ihmisenä ja tanssijana. Niistä hetkistä tulee opittua tosi paljon.”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

-Minna Jauho

 

 

0 vastausta

Voit käyttää jonkin verran HTML:ää




Tietoa kirjoittajista

Emil Emil Ehnström är en 20-årig kille som studerar journalistik på Social-och Kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet. Han gillar lugn och meningsfull musik och har svårt att tampas med 80-tals punk. Även teater, franska filmer och roliga noveller är kulturformer som Emil uppskattar högt.

Antti Antti Järviniemi on vuonna 1999 syntynyt kangasalalainen nuori. Hän kuuluu Kangasalan Nuorisovaltuustoon ja Tampereen Pallo-Veikkojen jalkapallojoukkueeseen. Urheilun lisäksi Antti harrastaa kirjojen lukemista, musiikin kuuntelemista sekä kirjoittamista.

Minna Minna Jauho on 21-vuotias yhteisöpedagogi-opiskelija Helsingistä ja toimii tämän kevään Nuori Kulttuuri – säätiön harjoittelijana. Hän työskentelee eri-ikäisten lasten ja nuorten kanssa ja kokee omaksi vahvuudekseen taidekasvatuksen ja kulttuurisen nuorisotyön. Minna harrastaa tanssia, valokuvaamista ja kirjoittamista.

 
 
css.php